Dramaqueen!

Huh, omasta mielestäni siitä ei oo ku pari viikkoa sitten viime blogipäivityksen, mut ilmeisesti yli kuukaus on vierähtäny! Tässä vaiheessa ei enää tiiä mistä sitä pitäis kirjottaa ja mietin et enhän mä ees enää muista mitä kaikkea on kerennyt tapahtua...  Ehkä kaikkea ei tarvitsekaan muistaa, ainoastaan ne merkitykselliset asiat jotka ovat jääneet mieleen. Lisää kuvia tulee myöhemmin kunhan saan ne kavereiltani, itelläni kun ei ole kameraa.

...Kun mietin kuukauden taaksepäin mieleen on erityisesti jäänyt syyslomaviikko Odensessa, vierailu Suomessa, illat Bobzissa, Drama ja musiikkitunnit koulussa, arkielämä ja ”perushengailu” tyttöjen kanssa ja tuoreimpana mielessä on viime viikon ”opintoreissu” Kööpenhaminaan luokan kanssa.  

Viime blogipäivityksessä suunnitelmani syyslomalle olivat hyvin rauhalliset. Olin ainoa kavereistani joka jäi Odenseen joten kuvittelin että viikosta tulee rauhallinen ja leppoisa, ehkä jopa hieman tylsä.  Viime blogissani päätän tekstini näin: ”Itse aion omistaa viikon itselleni. Kerrankin on aikaa tutustua Odenseen kunnolla, viettää aikaa ulkona ja ottaa rennosta. En malta odottaa huomista aamua kun voin täysin krapulamattomana herätä ja nauttia aamuteeni rauhassa kylmässä syksyisessä aamuauringossa.” –toisin kuitenkin kävi. Kyllä mä sen seuraavan aamun heräsin krapulamattomana mutta samaa en voi sanoa seuraavasta kuudesta aamusta, ei siis yhtään mun tapaista. Heti seuraavana päivänä päätin mennä ottamaan iltaoluen itekseni tohon meijän baarin (RRK-baren). Baarissa ei ollut muita kun paikallisia ja tiskin takana semituttu, pelottavan paljon veljeäni muistuttava baarimikko Kenneth. Siinä sitten vaihtui ilaa aamuksi ja jatkui hyvllä porukalla Kennethin luona. Loppuviikko sujui samojen ihmisten seurassa sekoillessa. Illat istuttiin baarissa ja aamut vietettiin krapulaa yhdessä. Viikon aikana tutustuin aivan mahtaviin ihmisiin ja sain itselleni uusia hyviä paikallisia ystäviä joita edelleen näen joka päivä – ensi kesänä on siis lähdettävä Roskilde festareille!

Loman jälkeen alkoi uusi jakso koulussa ja heti muutaman päivän päästä lähdin omalle lomalle Suomeen yllttämään Tuulikin. Viisi päivää hurahti nopeesti ohi mutta kerkesin onneksi nähdä monia rakkaita ja ihania muruja Suomessa. Laatuaika tyttöjen kanssa, Illat Woolpackissa maman ja velikullan kanssa, saunailta Jonkin ja poikien kanssa ja erityisesti aika lasten kanssa Lammilla ja Tuulikin polttarit jättivät ison ikävän kun palasin takaisin Odenseen. Erityisesti velikullan kanssa vietetty viimeinen ilta jamboreen merkeissä nostatti tunteet pintaan sillä se oli viimenen kerta kun nään veikkaa pitkään aikaan... Keni jos luet tätä nii pidä huoli et tuut Aasianreissultas hengissä kotiin<3 ja tuo mulle kaikkee kivaa!

Niinkun sanoin niin loman jälkeen alkoi siis uusi jakso koulussa. Omat odotukset olivat melko korkeella tulevista kursseista sillä alkamassa oli ”Social Entrepreneurship”, ”Individual and Society”, ”Expression, Music and Drama (EMD)” ja ”Danish Culture and Communication (DCC)”.  Lähinnä odotin kahta viimeiseksi mainittua, enkä joutunut pettymään. EMD ja DCC aiheet on yhdistetty ja ryhmätyön ideana on luoda performanssi teemalla ”Who am I, and Who am I to become” joka esitetään muulle koululle lukukauden lopussa. Omalla tavallaan aika syvällinen ja ahistava teema mutta meijän ryhmä on niin mahtava että en malta odottaa että saadaan kaikki meidän mahtavat ideat toteutettua. Video on nähtävillä sitten joulukuun lopussa!

Shadow theater (eli varjoteatteria) dramatunnilla

Meigäläinen siinä raippa kädessä

Improvissatioharjoituksia naamareiden avulla, mä oon toi pitkätukkanen blondi ruskeessa neuleessa jos joku ei tunnista! Hauskaa oli :)

Myös Social Entrepreneurship – kurssi osoittautui mielenkiintoisammaksi kun nimi antaa ymmärtää sillä aiheena on perheväkivalta, prostituutio ja pedofilia. Rankkoja mutta mielenkiintoisia aiheita. Ryhmätyötä varten piti valita jokin näistä aiheista ja yhden ryhmäläisen kotimaa josta pitää esitelmä – mun ryhmä valitsi suomen ja perheväkivallan. Sanotaanko että jo on hyvinvointimaa kun yksi kolmesta naisesta kokee perheväkivaltaa jossain kohti elämänsä aikana ja n. vajaa 30 naista joutuu vuosittain miehensä/poikaystävänsä/ex-miehensä surmatuksi. Meille suomalaisille tämä on jo tuttua eivätkä uutiset kuten ”Isä surmasi kaksi pientä lasta ja äidin” enää yllätä. Muulle ryhmälleni (Tjeckiläinen, Belgialainen, Tanskalainen ja Meksikolainen) nämä tilastot tosin ovat aika shokeeraavia joten nyt on sitten Suomi saanut leiman ”perheväkivallan maa”. O ou...

Hmm mitäs muuta... Joo perus arki illat tyttöjen kanssa ja tietenkin illat Bobzissa on ollut viikkojen kohokohtia. Löydettiin siis muutama viikko sitten pieni baari nimeltään Bobz, joka on erittäin hyvin piilotettu. Bobzissa soi mun makuun oleva musiikki ja viikonloppusin on djt pyörittämässä levyjä ja syy miks Bobz on niin jemmassa on että paikka on laiton. Bobz on ollut todelinen pelastus mun viihde-elämään täällä Odensessa, ja vihdoinkin on päässyt tanssimaan musaa mistä itsekin nauttii... Harmi että löydettiin Bobz vasta niin myöhäsessä vaiheessa.

Eiköhän tässä nyt ole tarpeeksi lukemista tällä kertaa, päivittelen taas loppuviikosta ja kerron sitten meijän Köpiksenreissusta,  mun sunnuntain leivontatehtaasta sun muista mukavista kokemuksista ;)

Elämäni ensimmäinen itsetehty Sushi-kokemus Japanilaisen ystäväni Arein kanssa