Bevar Christiania!

Welcome to Christiania

   Green light district

          Have fun

          Don't run

         No photos

    100% Enjoyment

               <3

Christiania du har mit hjerte.

Hän haluu huussin, hän haluu kasvimaan, hän haluu lampaan, hän haluu lammashaan...

Mun lempparikuva :) aika taiteellinen sanoisin.

Alkuviikko on vierähtänyt taas eriskummallisissa merkeissä. Health, body and movement-kurssilla opittiin taas ihan uusia ulottuvuuksia voimistelun ja akrobatian merkeissä ja saatiin myös testailla kaiken näköisiä sirkusvempeleitä! Oon ihan über innostunu kaikista sirkusleluista ja niitä on niin paljon erilaisia! :)

Viereisessä kuvassa demonstroin miten noustaan seisomaan yks jalka tuolin selkänojalle ja yks istuinpaikalle ja siitä kaadutaan eteenpäin ja laskeudutaan telemark asentoon - Tadaaa!! Lapsiystävällistä akrobatiaa johon kakki pystyvät muiden avulla :)

Tänään lähettiin kyseisen kurssin professorin kans tutustumaan Haver til Maver – projektiin, suomennettuna puutarhasta vatsaan. Projekti perustuu ideaan opettaa lapsille mistä ruoka tulee, miten se kasvatetaan ja miten siitä tehdään terveellistä ruokaa. Kyseessä oli siis ihan hillittömän kokonen puutarha ihan Odensen siirtolapuutarhan kupeessa, minne koululaiset olivat istuttaneet kaikkea kurpitsoista papuihin. Vierailumme aikana tutustuimme projektin perustajiin, poimimme kasviksia ja saimme osallistua ruoanlaittoon – menu koostui tulisesta hokai-kurpitsakeitosta ruohosipulin, krutonkien ja paahdettujen kurpitsansiemenien kera. Namnam :)

Pakko sanoa että tässä on jo pidemmän aikaa ollu kauheesti puhetta omasta puutarhasta, ja viimeaikoina haaveet on vaan kasvanu entisestään. Ennen kesää innostuin tosta puutarhaideasta jo niin paljon että istutettiin Turun kämppisten kans perunoita, porkkanoita, retiisejä, salaattia ja paljon erilaisia yrttejä meidän parvekkeelle muuttolaatikoihin – melko urbaania puutarhanhoitoa sanoisin. Kesällä innostuin vielä enemmän kun oltiin Miron kanssa Juuassa ja siellä sai poimia perunat suoraan kattilaan ja ripotella tuoreet luomutillit päälle. Siitä asti oon päättäny että mä haluan oman kasvimaan, ja haluun sen heti. Viime- ja tälläviikolla haaveet omasta puutarhasta on alkanu muuttua enemmänkin jo pakkomielteiseksi joten pitäis varmaan muuttaa Suomessa johonki siirtolapuutarhaan, sellaseen pieneen söpöön mökkiin jonka edessä olisi pieni kasvimaa. Siellä voisin sit viljellä ihan mitä haluaisin ja talvella voisin esim rakentaa lumilinnan puutarhan tilalle.

Juttujen perusteella olis vissiin aika mennä nukkumaan :)  Vielä on kuitenkin yli puolet viikosta edessä ja tekemistä riittää. Tällä viikolla tullaan työskentelemään paljon meijän Outdoor Education – projekteilla joista ehkä kerron sit jossain vaiheessa, ja viikonloppuna olis tarkotus läteä Kööpenhaminaan ”vapaakaupunki” Christianian 40-vuotis kinkereihin ;) Palailen taas fiksuimmissa mielentiloissa. Nyt unten maille ja nostalgioimaan Jukka pojan kans ...hän haluu huussin, hän haluu kasvimaan....

Samba reggae soi ja makkaroita sataa

Oli kyllä taas niin erilainen sunnuntai päivä että pakko kertoa! Koko homma lähti siitä että meijän koulun musiikinopettaja jota me ei ikinä ennen oltu tavattu pamahti sisään meijän luokkaan viime viikon perjantaina, kertoakseen että mikäli me halutaan me voidaan tulla soittamaan stomp-tyylistä samba-reggaeta sunnuntai aamupäivästä H.C Andersen Maratonin aikana – saisimme myös ilmaisen lounaan. Siinä sitten opeteltiin rytmit ja rummutukset noin vartissa ja eikun sunnuntaina rummuttamaan. Opiskelijoita kun ollaan ilmainen lounas kelpaa aina, joten me muutamat aktiiviset opiskelijat heräsimme aikasin sunnuntai aamuna ja poljimme kaatosateessa läheiselle stadikalle josta maratonin oli tarkoitus lähteä. Pystytettiin rummut ja releet keskelle liikenneympyrää ja siinä sitten kannustettiin maratonjuoksijoita viis tuntia kaatosateessa, sambareggaen tahtiin. Huolimatta siitä että olimme aivan litimärkiä ja kylmissämme koko päivän oli ihan älyttömän hauskaa ja piristettiin myös monia juoksijoita. Korvauksena tästä panostuksesta saimme siis ”ilmaisen lounaan” eli meille oli tilattu pari isoa sämpylää per naama. Yllättäen oli kuitenkin taas niin että vaihtoehtoina oli kana- paahtopaisti- tai kinkkujuustosämpylä, joten me kasvissyöjät saimme nähdä nälkää. Tää on niin nähty juttu, ei siis oo välilä mikä tilaisuus tai tapahtuma on kyseessä niin harvemmin on mitään lihatonta vaihtoehtoo. Kaupassakin kaikkiin take away-ruokiin niin kun esim kolmioleipiin sun muihin tungetaan sitä makkaraa! Tanskassa on varmaan enemmän makkaraoita kun ihmisiä.

Sateen vuoksi ei löydy kauheesti todistusaineistoa tästä fiaskosta mutta pieni videoklippi saatiin päivän lopuksi kun sade lakkasi noin puoleksi tunniksi...Kuvanauha ei tietenkään pysty tallentamaan ihan kaikkea - pakko siis sanoo että paikan päällä meininki oli olosuhteisiin nähden aivan huikea! Enjoy...

Helmiä ja sikoja viime viikolta

 Taas jäi yks viikko taakse ja neljättä vedellään...Viime viikko olo tähän mennessä ehdottomasti mahtavin viikko täällä makkaroiden valtakunnassa! Ja makkarasta puheenollen sain vihdoinkin lisää oikeeta murkinaa kun ystäväni Sanni palasi takaisin viikonlopun Suomenreissultaan soijarouheet kainalossa. Heti maanantaina kutsuin sitten Sannin ja Pavlinan syömään kasvislasagnea jota olin himonnut jo monta viikkoa, odotin vain soijarouhetta<3 Tällä viikolla kerkesin myös ensimmäistä kertaa käydä kaupunkikierroksella ja viihdyttiinkin koko tiistai päivä kaupungilla Pavlinan kanssa, kunnes taas vaihteeks alkoi satamaan. Eipä sieltä oikeen mitään tarttunut mukaan sillä täällä ei paljon heräteostoksia tehdä meijän opiskelijabudjetilla joka on sama kun suomessa, vaikka hinnat on paljon korkeammalla. Mutta pakko sanoa että Odensen kaupunki on kyllä kaunis, eikä todellakaan vaikuta Tanskan kolmanneksi suurimmalta kaupungilta vaan enemmänkin pikku kylältä. Jopa "kerrostalotkin" on kauniita.

Tietääks kukaan miks täällä on kaks
punastaukkoa liikennevaloissa,
mut vaan yks vihree??

Kirjaimmellisesti pullat uunissa ;)

 Alkuviikosta meillä oli koulussa taas Outdoor Education: Handicraft, Nature and Technology – kurssi, jossa tällä kertaa tutustuttiin Viikinkimeininkiin. Tehtiin viikinkileipää, harvinaisen erikoisella tavalla sillä saatiin hetkellisesti leikkiä odottavia äitejä.. taikinaa kohotettiin ihoa vasten paidan sisäpuolella joten siinä oli muilla oppilailla ihmettelemistä kun pörräiltiin kantinassa vatsat pullollaan – aika nopeeta toimintaa meiltä kansainvälisiltä hörhöiltä. Yritettin kans tehdä tulta joidenki ihme viikinkikivien ja tulentekovälineiden avulla. Valitettavasti tämä jäi kyllä monelle vain yritykseksi sillä ei niitä heiniä meinannu millään saada syttymään! Ite sain jopa kipinöitä aikaseks ja vähän savua mutta en ilmeisesti ollu tarpeeks nopee puhaltaa joten sekin pieni toivonkipinä sammu ja mä luovutin.

Our teacher Leif and classmate Andreas
succeed in making fire

The Viking-fire-making things

Ayse, Pavlina, minä, Nina and Barbara

Viikinkileipää odotellesa

Health body and movement – kurssilla tanssittiin tällä kertaa fuksia ja opetettiin toisillemme leikkejä omasta kotimaastamme – en muuten ennen oo leikkiny tervapataa turkkilaiseen tyyliin, ja samalla vielä laulaen, turkiksi siis. Enkä myöskään miekkaillut vaahtomuovimiekoilla sääntönä että vaan perseelle saa lyödä. Tietenkin harjoittelimme myös akrobatiaa ja tasapainoiteltiin riikinkukon sulat nenänpäässä. Alkaa jo vähän mietityttää että onkohan sillä meijän opettajalla ihan kaikki murot kulhossa. Kaiken tän lisäks pelattiin lentopalloa ilmapalloilla ja tennistä softispalloilla. Onhan siis kaikki nämä aktiviteetit todella hyödyllisiä tapoja soveltaa lasten kanssa työskennellessä mutta ei niitä tarvitsisi harjoitella kaks tuntia. Ilmapallo-lentis ei kuitenkaan oo mitään kauhean nopeatempoista ja haastavaa jos nyt ei satu pelkäämään ilmapalloja.

Tylsän Educational Theory – täytteisen perjantaipäivän jälkeen poljin puoliunisena kotiin ja meinasin kupsahtaa siihen paikkaan – ainakin heräsin. Asun siis asuntolan kapakan vieressä jossa tänään oli tiedossa ”Roasted Pig Party”. Siinä baarin ulkopuolella joku ukkeli paisteli kokonaista sikaa!! En edes ensin tajunnut että sika oli aito joten menin sitten lähemmäs kattelemaan. Just ku pääsin siihen holleille nii tää äijä alkaa leikkaa sen sian päätä irti – HYI! Meinas kyllä oksennus lentää, mut onneks kerkesin ottaa valokuvan siinä oksennusta pidellessä. 

Andreas poikansa ja kaverinsa kanssa

Illalla oli vuorossa BBQ – Garden Party tanskalaisen Andreaksen luona. Andreas on siis meijän luokan ”isukki” sillä Andreas on 37-vuotias pienen pojan isä jolla on maailman ihanin vaimo, ja mikä myös illalla selvisi – maailman ihanin talo ja puutarha. En ollut ennen käynyt Andreaksella joten tiesin vain että kyse olisi pienestä talosta jossain keskustan kupeessa. Lähettin Pavlinan, Baran, Lenkan ja Sannin kanssa polkemaan Andreasta kohti – muut tulivat yllättäen eri matkaa niin kuin aina. Kun saavuttiin perille menimme kaikki aivan sanattomiksi. Talo oli aivan keskustan laidalla mutta kun pääsi porteista sisään olisi yhtä hyvin voinut olla maalla, tai jossain sadussa. Andreaksella oli ihan älyttömän pieni ja söpö talo, upea iso puutarha ja joki joka virtasi talon terassin alapuolella. Auringonkukatkin oli niin isoja että Andreaksen kaksivuotias poika näytti siltä että olisi pitänyt sateenvarjoa kädessään kun seisoi kukan alla.

Koko päivän saimme nauttia auringonpaisteesta kirkkaalta taivaalta ja ensimmäistä kertaa täällä Tanskassa viini maistui hyvälle ja oli raukea ja hyvä olo. Suurin osa meidän luokkalaisista saapuivat paikalle myöhemmin, niin kun myös Andreaksen ”lapsuudenystävät” jonka kanssa Andreas oli kasvanut. Ihemttelimme oman aikamme miten Andreaksen kaikki ystävät näyttävät niin nuorilta (vaikka ei Andreas itsekään päivää yli 30vuotiaalta näytä) kunnes meille selvisi että suurin osa heistä oli jotain parikymmpisiä. Tietenkin heräsi kysymys että miten niin ”lapsuudenystävät” ku jäbä on ollu 17vee ku moni näistä muista on syntyny. Mitä me muut emme tienneet oli että Andreas oli varttunut 14km Odensesta sijaitsevassa hippikommuunissa jossa ruoka tehtiin avotulella ja paskalla käytiin metsässä. Aika huikeeta. Illan aikana paljastuikin erinäisiä hippipiirteitä sekä nuorilla että vanhoilla äijillä ja ilta meni lepposin merkein. Grillailtiin, syötiin, juotiin viiniä, juteltiin etc.. niinkun perus illanistujaisissa mut ehkä vähän enemmän hippityyliin. Auringon laskiessa ja ilman lämpötilan laskiessa n. +6 asteeseen välyilimme kynttilöiden ääressä lammasvilttien alla, ja viimeiset muutamat tunnit meni jammailten eri soittimilla – hilpeissä tunnelmissa.

Postimies Pate

Jälleen kerran on verenpaine tuhannessa ja tekis mieli kirota tää paska maa, varsinkin sen postipalvelut. Mukavan mutta pitkän koulupäivän jälkeen pyöräilin kotiin (vaihteeks kaatosateessa) ja löysin postilaatikostani lapun että voisin noutaa äitin lähettämän paketin postista. Olin pyytänyt äitiä lähettämään vaelluskenkäni jotta ei tarvitsisi kulkea jalat märkänä mun 20euron kangastossuissa ja samassa paketissa tuli myös mun astmalääkkeet loppuvuodeksi. Paikallinen ystävä kertoi että "posti on ihan siinä teijän asuntolan lähellä, siinä Netto-kaupan kupeessa". Mietin että Netto-kauppahan on ihan tässä vieressä, joten hetken pähkäilyn jälkeen  päätin lähteä postiin vielä tänään... ja mun vaatteethan oli jo valmiiksi litimärät.

Kun pääsin Netolle ei postia näkynyt missään eikä myöskään kaupan myyjä osannut sanoa että missä se oikeastaan sijaitsee, ilmeisesti emme ystäväni kanssa olleet puhuneet samasta Netosta. Osotteestakaan ei ollut  mitään hyötyä sillä täällä Tanskassa ei osata kirjottaa talojen numeroita näkyville. Päätin kuitenkin jatkaa matkaa vielä vähän eteenpäin kun nyt kerran jo olin liikenteessä. Kiertelin ja kyselin mutta kukaan ei osannut kertoa missä se posti on. IDIOOTIT! Vihdoinkin minut sitten ohjeistettiin läheiseen "kauppakeskukseen" Tarup Centeriin jossa jo aikasemmin olin käynyt etsimässä postia. Miks siinä "kauppakeskuksen" kyljessä lukee kaikki turhat pikkukaupat mut ei voi olla edes postin logoa?!? En vieläkään löytänyy sitä postia mutta päätin että ennen kun luovutan käyn vielä Tarup Centerin infossa kysymässä neuvoja. Hetken jonotettuani huomasin helpotuksekseni että porukka nouti pakettejaan siitä infosta! Kun vihdoinkin oli mun vuoro ja ojensin sen mun noutolappusen tiskin toisella puolella olevalle tantalle meinasin revetä kahtia. Siinä se tantta kehtas möngertää mulle tanskaks että se paketti on noudettavissa vasta huomenna. Olin siis turhaan pyöriny ulkona kaatosateessa about tunnin verran kuullakseni tämän! Ei paljoo naurattanu kun fillaroin ukkosenjyrinässä takaisin kotiin, litimärkänä ja ilman pakettia. 

Pimpelipimpelipom

Kolmas viikko Odensessa pärähti tänään käyntiin eikä muutosta ainakaan säähän ole paljon näkynyt. Aamusin saattaa olla ihan mukava sää ja päivisin paistaa jopa välillä aurinko, mutta harvemmin sitä pyöräilee kotiin koulusta kastumatta! Siinä sitten loppuilta ja yö körötellään sisällä pimeessä, koska eihän täällä mun huoneessa oo ku yks helvetin pöytävalaisin eikä myöskään mahdollisuutta laittaa kattolamppua.

Sadehan tuo myös mukanaan vaikka mitä kivaa, niin kuin esimerkiksi etanoita ja sammakoita joita on ihan joka puolella täällä! Illala kun kävelee ulkona jos nyt tonne sateeseen vahingossa eksyy saa varoa joka askelta. Itse potkaisin vahingossa isoa "äitisammakkoa" tuossa hetki sitten kun olin matkalla pyykkitupaan. Äitisammakko laskeutui selälleen ja kurnutti siinä kun itse panikoin vieressä että miten helvetissä mä nyt saan sen käännettyä ilman et se menee ihan paniikkiin. Sitten jostain ilmestyy miljoona vauvasammakkoa kattelemaan sitä touhua, ikään kuin syyttäisivät mua tapahtuneesta. Hetken paniikin jälkeen äitisammako sitten itsestään pyörähti ympäri ja minä jatkoin matkaa pyykkitupaa päin. Olisin voinut laittaa päälläni olevat vaatteet samaan kuivauskoneeseen kun juuri pesukoneesta tulleet - olivat melkein yhtä märkiä vaikka pesutupaan on mun ovelta noin 20m. Matkalla takaisin yritin väistellä sammakoita pimeessä, pulssi n. 200 koska pelkäsin että potkaisen taas jotain tai liiskaan jonkun etanan talon, tai itse etanan. Melkeen perille päästyäni tuli kummallinen olo. Ihan kun joku kattelis mua. Niin, siinä se sama äitisammakko nyhjötti samassa paikassa pikkusammakot ympärillään kyylämässä mua kun kävelin ohi. Siinä meni sitten tämänkin yön yöunet.

Allways look at the bright side of life

Toinen viikko Tanskassa takana! Eilen oli vihdoinkin aurinkoinen päivä Odensessa! On se ihmeellistä kuinka paljon sää vaikuttaa mielentilaan :) Ensimmäisenä voin vaikka kertoa että sain koululta ”uuden” pyörän koska eihän se mun syytä ollut että se varastettiin.  Vaikka pöyrä onkin kaukana uudesta eilä ole läheskään niin ”hieno” kun neonvihreä Made in Taiwan pyöräni, sillä pääsee paikasta toiseen ja se on luultavasti saman arvonen kun edellinen ”hieno” pyöräni.

Mitä kouluun tulee siellä on alkanut olee vähän mielenkiintosempaa ja alkaa omakin motivaatio pikkuhiljaa palautumaan. Tällä viikolla on ensimmäistä kertaa tuntunut siltä että on ollut edes pieni mahdollisuus päästä toteuttamaan itseään ja saavuttamaan jotakin. Kurssilla Health, body and movement keskusteltiin leikkimisen tärkeydestä ja opittiin muutamia englanninkielisiä laululeikkejä. Harjoittimme myös lapsiystävällistä akrobatiaa ja saimme tutustua Tai Chi – hierontaan Japanilaisen Arei-nimisen luokkalaisen opastamana.

Outdoor Education: Handicrafts, Nature and Technology - kurssilla teemana oli Taiteellinen ulottuvuus ja Flow-kokemus, eli mielentila joka saavutetaan aistien ja tunteiden avulla kun tekee jotain luovaa. Tuttu juttu mulle eli eipä siinä mielentilassa mitään uutta ja kiehtovaa ollut – vaikka mukavaahan se aina on kun pääsee uppoutumaan luovuuteen. Viikon aikana päästiin leikkimään kirveellä, vuolemaan puukolla ja koristelemaan puuta polttotekniikalla. Tehtiin siis itse oma Bullroarer, joka on Australialainen Aboriginaali musiikkisoitin ja toimii siten että se sidotaan narunpäähän kiinni ja sit sit pyöritellään täysillä ympäri – eli se ääni tulee siitä kun se pyörii ilmassa. Interesting. Opittiin myös tekemään voita kermasta – kerma ja kivet pussiin ja eikun sheikkaamaan. 20 min kestää etä viisi ihmistä sai kermasta voita. Ens viikolla valmistetaan Viikinki-leipää jotka sitten voidellaan sillä meidän skermavoilla!

Tällä viikolla on myös ollu paljon aktiviteettejä uusille oppilaille ja me kansainväliset alienit ollaan myös saatu osallistua meininkeihin – ainakin jossain määrin. On ihan mukavaa että meijätkin otetaan huomioon tanskalaisten juttuihin, mutta olisi tietenkin ihan mukavaa jos meille myös kerrottais kaikki tarvittava ennen kun osallistutaan. Alkuviikosta oli aktiviteettejä vähän joka makuun eli perus ”nolataan itsemme leikkejä” ja ryhmähenkeä nostattavaa meininkiä. Meille oli ainoastaan kerrottu että ”kansainvälisen luokan” väriteemana on lila eli piti siis pukeutua kyseiseen väriin. Meillähän siis ei oo mitään omia tutoreita jotka kertois meille nää asiat vaan meidän tanskalaiset luokkakaverit välittävät kaiken tiedon meille muiden luokkien kautta. No pukeuduttiin lilaan parhaamme mukaan eli jollain oli lilat sukat, paita, huivi tai vastaavaa – muut luokathan oli panostanu viimesen päälle joka oli hieman nöyryyttävää koska meille sanottiin että ”tanskalaiset” ei tykkää panostaa jos pitää pukeutua johonkin teemaan.

Me aktiiviset osallistujat, eli kymmenen kahdestakymmenestäkolmesta meidän luokalta....Ja aina sama poppoo :) 

Putkikatseista jalkapalloa kupit silmillä

Myös perjantaina kun osallistuttiin ”introduction partyihin” meille oli sanottu että pitää tuoda omat pöytäkoristeet – mutta oli unohdettu mainita että ainoastaan lautaset ja aterimet saadaan koululta eli omat servetit, kynttilät, pöytäliina etc . olisi pitänyt olla. Ihan kun me tiedettäis kaikki vaikka meillä ei edes oo omia tutoreita! No saatiin onneks pöytäliina naapuripöydältä ja voitettiin vielä illan päätteksi ”paras pöytäkoristelu” – kisa. Mahtoiko olla sääliä vai johtuiko meidän itsetehdyistä lipuista ja hyvästä meiningistä? Who knows... saatiin palkinnoksi viinapullo joten who cares...

Ensikosketus makkaroiden valtakuntaan

Torstaina 25. elokuuta vilkutin hyvästit suomelle loppuvuodeksi ja matkustin Miro kainalossa Köpikseen.  Kun saavuttiin Kööpenhaminan lentokentälle teki heti mieli lähtee reissuun mutta tajusin että oon jumissa täällä Tanskassa seuraavat neljä kuukautta. Alkoi ahdistaa. Yhtäkkiä ei ollutkaan yhtään niin vapaa olo. Tajusin että Tanska on NIIN samanlainen kuin oi niin ihana Suomi, ja ymmärän jopa kieltäkin enemmän kun odotin. Kaipasin heti jotain jännittävää ja uutta, ja teki mieli lähteä Odenseen päin ja päästä asettumaan uuteen kotiini. 

Kahden yön ja yhden grillipiknikin jälkeen hyvästelimme Sannen (jonka luona olimme asuneet) ja suuntasimme Köpiksen juna-asemalle. Asemalla vittumainen lipunmyyjä sai heti verenpaineeni nousemaan, vaikka olikin jo melkeen naurettavan nihkee. Myöhässä olleen junan ja yhden paikallisbussin jälkeen kun vihdoinkin pääsin uuteen kotiini luulin että romahtaisin siihen paikkaan. Oli jo monta päivää ollu tunteet pinnassa ja ennenkokematon koti-ikävä... Tätä luukkuako pitäisi kutsua kodiksi seuraavat neljä kuukautta?!?!? Huone oli pieni, kalpea ja kolkko. Patja oli kusenkeltainen ja nurkissä oli  hämähäkinseittiä. Tiedän kyllä että olisi voinut olla pahempikin luukku, joten tuntui todella väärältä valittaa. Tunteet nousivat vain enemmän pintaan ja koin että minulla ei ole oikeutta vuodattaa mistään vaikka todellisuudessa teki mieli repii se kusenkeltanen patja säpäleiks. Tuli niin ikävä omaa kotiani ja tunsin oloni toivottomaksi. Naapurin ikkuna oli peitetty vaneerilevyllä jota koristi lause ”Fuck Danmark”. Suljin verhot ja ripustin Julialta saadun unensiepparin ikkunaan. Toivoa on vielä.

Seuraavana päivänä sain onnekseni hommattua tyynyn, lakanat ja oman näköiseni pussilakanan. Keittiön kaappi täyttyi yhdellä kulholla ja kahdella kahvikupilla, jotka nekin olivat rumia. Kaupassa ei ollut yhtäkään haarukkaa jäljellä joten sain tyytyä veitseen ja lusikkaan joita myöhemmin samana päivänä käytin röstiperunoiden ja falafelin lusikoimiseen. Ainiin ja jos joltain meni ohi niin Tanskahan on kaikkien lihansyöjien makkaraparatiisi!! Pølser hit och Pølser dit!!! Jos kasviksia haluu syödä niin Lidlistä saa papuja tai valmiita falafel-pullia, wokki vihanneksia ja sieniä. Tofua voi ostaa purkissa mutta se maksaa yhtä paljon kun mun viikon budjetti. Soijatuotteista ei oo kuultu laisinkaan, vaikka luomua löytyy ihan joka makuun. Mun lemppari on luomuhodari.

Ensimmäisen viikonlopun jälkeen ja Miron lähdettyä päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja yrittää ajatella positiivisesti. Kävin kirppiksellä ostamassa pari lautasta ja juomalasia ja muita nippeleitä keittiöön, mm haarukan. Löysin vihdoinkin proteiinipitoista kasvisruokaa, eli linssejä joten päätin kokata kotona ensimmäistä kertaa. Tietenkään tämäkään ei ollut niin helppoa kuin luulisi sillä huomasin poljettuani kotiin kaatosateessa ylämäkeä koko matkan kaupasta että mausteet jotka ostin olivat avattuja ja pilalla. Ja eikun takasin kauppaan ensin alamäkeä ja sitten ylämäkeä takaisin vastatuuleen sateen piiskatessa naamaan. Ai että oli mukavaa. Täällä on siis satanut joka päivä sen jälkeen kun laskeuduin tähän paskamaahan. Onneksi ei sentään joka päivä sada kaatamalla, niin kerkee vaatteet kuivua litimäristä edes kosteiksi. Kun palaan suomeen ihmiset tulevat siis luultavasti luulemaan minua rusinaksi tai edesmenneeksi isoäidikseni. 

Kohtalokas punkkuilta

Aiiin ja ensimmäistä kertaa kun pesin pyykkiä onnistuin myös melkeen pilaamaan lempimekkoni vaikka pesin sen käsinpesuohjelmalla asuntolan pyykkituvassa. Tietenkin se kutistu ja nuhjistu mutta sain sen kuitenkin päälleni illan bileitä varten ja olikin oikein mukava ja nätti olo. Illan päätteeksi sain kuitenkin sitten päälleni lasillisen punaviiniä niin että se mun nepalilainen käsintehty mekko varmasti meni lopullisesti pilalle.

Voinen tässä vielä mainita että saatiin siis viime viikolla hienot uudet pyörät koululta, jotta pääsisimme helpommin tota helvetin ylämäkeä ylös tänne asuntolaan. Pyörät tulivat Made in Taiwan pahvilaatikoissa miljoonassa osassa joten kokosimme myös itse nämä neonvihreät sponsoripyörät. Viikon jälkeen pyöräni varastettiin oveni ulkopuolelta tattadaaaaaa!! Ylläripylläri ja taas menee kaikki ihan putkeen. Ei niinku riitä että sataa vettä joka päivä - vois yhtä hyvin sataa vaikka paskaa.