Who am I and who am I to become?

Taas on viikkoja vierähtänyt ja on sunnuntai ilta. Hetki sitten nautimme viimeisestä sunnuntaisaunasta Sannin kanssa, molemmat krapuloissamme ja niskat jumissa eilisen headbangin seurauksena. Joka sunnuntai kun ollaan istuttu siellä saunan lauteilla ollaan ihmetelty että ”taas on viikko mennyt niin nopeasti, enää kuukausi että lähetään...enää kolme viikkoa...enää kaksi viikkoa...” ja tänään yksi viikko.. Ens sunnuntaina oltaisiin istuttu lentokoneessa jo tunti tähän samaan aikaan... Olo on sekava ja ailahtelevainen.. joka toinen päivä ei malta odottaa että pääsee kotiin viettämään joulua, ja joka toinen päivä tekisi mitä vaan että tää ei loppuis vielä... Vaikka toisaalta voidaan miettiä että ainakin lähdetään kun bileet on parhaimmillaan ja tullaan varmasti arvostamaan ja nauttimaan menneistä ja toivon mukaan tulevista hetkistä yhessä. Lähinnä puhun nyt meistä kuudesta tytöstä :) Eilen vietettiin meijän pikku Tessan (vielä teini) synttäreitä ja voi pojat mitkä kinkerit... Annettiin Tessalle synttärilahjaks meijän käsintehty seinäkalenteri ens vuodelle täynnä meijän kuvia..lehtileikkeleitä sun muuta hauskaa.. Siinä tuli tytöllä tippa linssiin :)

Ystäväni Pavlina

Sekoilua koulussa, Bara ja Lasse

Perus iltapäivä ryhmätyön parissa

Groupwork....

Meijän "studygroup" Iliana, Lasse, Tessa, Bara ja minä

Bara ja Tessa ja ihanan raikas talvipäivä

Bara

Viimeset kaksi viikkoa on ollut täynnä sekoilua, halailua, kyyneleitä ja kaikkea siltä väliltä. Huomaa että porukalla alkaa olee tunteet melko pinnassa, ja arvostaa joka hetkeä ihan eri tavalla kun aikasemmin.  Ollan myös oltu entistä enemmän toistemme tukena Who am I and who am I to become – projektin myötä ja yhdessä jaettu sekä voitonhetkiä että suuria tunteita. Meijän näytös ja esitelmät projektista oli viime viikolla joten vihdoinkin on pystynyt hieman hengittämään. Näytelmä kuului siis kurssiin Expression, Music and Drama and Danish culture and communication. Suunniteltiin siis omissa ryhmissämme (5 ryhmää) näytöksen aiheelle ja sit yhdistettiin näytökset yhdeksi suureksi näytökseksi.. Ideana oli esitellä eri tapoja joiden avulla saisimme nuoria ilmaisemaan itseään. Meijän ryhmä valitsi viisi eri menetelmää aiheen sisällä joide avulla ilmaisimme ”who am I and....” Dance, Music,  Poetry, (empowering) Photography ja Digital storytelling. Mun aihe oli valokuvaus inspiroituna Suomalaisen Miina Savolaisen projektiin Maailman ihanin tyttö à eli voimauttava valokuvaus. Otin kuvia ryhmäläisistäni ja sain myös itsestäni hianoja kuvia. Kyllä se kamera vaan kuuluu mun käsiin, nyt oon aivan varma siitä :) Anyways... Valokuvauksen lisäksi osallistuin meijän ryhmän musiikkinumeroon. Soitin klassista pianoa, jota olen viimeksi tehnyt yleisön edessä 11 vuotta sitten. En nukkunut viikkoon ennen näytöstä. Voisin kirjottaa mun tunteenpurkauksista siltä viikolta vaikka kolme sivua mutta en kuitenkaan tee sitä. Sanotaanko vaan että olisnpa tehnyt sen 10 vuotta sitten, onneksi vielä ei oo liian myöhästä nousta takas satulaan :) 

Kuvista tehtiin diashow joka pyöri meijän lauluesityksen taustalla...

Tessa

Iliana

Lasse

Minä jeejee

Meidän musiikkinumero, editoituna niin kuin yleisö näki meidät. Lopussa näkyy myös vilaus meidän bändistä :)

Meijän ryhmän Baran numero, tanssi ilmaisumuotona

Toisen ryhmän "Let's talk sex" numero. Sexuaalikasvatusta varjoteatterin muodossa

Meijän ryhmän numero, Slampoetry a lá Lasse

Otteita turkkilaisryhmän esityksestä :)

Dramaqueen!

Huh, omasta mielestäni siitä ei oo ku pari viikkoa sitten viime blogipäivityksen, mut ilmeisesti yli kuukaus on vierähtäny! Tässä vaiheessa ei enää tiiä mistä sitä pitäis kirjottaa ja mietin et enhän mä ees enää muista mitä kaikkea on kerennyt tapahtua...  Ehkä kaikkea ei tarvitsekaan muistaa, ainoastaan ne merkitykselliset asiat jotka ovat jääneet mieleen. Lisää kuvia tulee myöhemmin kunhan saan ne kavereiltani, itelläni kun ei ole kameraa.

...Kun mietin kuukauden taaksepäin mieleen on erityisesti jäänyt syyslomaviikko Odensessa, vierailu Suomessa, illat Bobzissa, Drama ja musiikkitunnit koulussa, arkielämä ja ”perushengailu” tyttöjen kanssa ja tuoreimpana mielessä on viime viikon ”opintoreissu” Kööpenhaminaan luokan kanssa.  

Viime blogipäivityksessä suunnitelmani syyslomalle olivat hyvin rauhalliset. Olin ainoa kavereistani joka jäi Odenseen joten kuvittelin että viikosta tulee rauhallinen ja leppoisa, ehkä jopa hieman tylsä.  Viime blogissani päätän tekstini näin: ”Itse aion omistaa viikon itselleni. Kerrankin on aikaa tutustua Odenseen kunnolla, viettää aikaa ulkona ja ottaa rennosta. En malta odottaa huomista aamua kun voin täysin krapulamattomana herätä ja nauttia aamuteeni rauhassa kylmässä syksyisessä aamuauringossa.” –toisin kuitenkin kävi. Kyllä mä sen seuraavan aamun heräsin krapulamattomana mutta samaa en voi sanoa seuraavasta kuudesta aamusta, ei siis yhtään mun tapaista. Heti seuraavana päivänä päätin mennä ottamaan iltaoluen itekseni tohon meijän baarin (RRK-baren). Baarissa ei ollut muita kun paikallisia ja tiskin takana semituttu, pelottavan paljon veljeäni muistuttava baarimikko Kenneth. Siinä sitten vaihtui ilaa aamuksi ja jatkui hyvllä porukalla Kennethin luona. Loppuviikko sujui samojen ihmisten seurassa sekoillessa. Illat istuttiin baarissa ja aamut vietettiin krapulaa yhdessä. Viikon aikana tutustuin aivan mahtaviin ihmisiin ja sain itselleni uusia hyviä paikallisia ystäviä joita edelleen näen joka päivä – ensi kesänä on siis lähdettävä Roskilde festareille!

Loman jälkeen alkoi uusi jakso koulussa ja heti muutaman päivän päästä lähdin omalle lomalle Suomeen yllttämään Tuulikin. Viisi päivää hurahti nopeesti ohi mutta kerkesin onneksi nähdä monia rakkaita ja ihania muruja Suomessa. Laatuaika tyttöjen kanssa, Illat Woolpackissa maman ja velikullan kanssa, saunailta Jonkin ja poikien kanssa ja erityisesti aika lasten kanssa Lammilla ja Tuulikin polttarit jättivät ison ikävän kun palasin takaisin Odenseen. Erityisesti velikullan kanssa vietetty viimeinen ilta jamboreen merkeissä nostatti tunteet pintaan sillä se oli viimenen kerta kun nään veikkaa pitkään aikaan... Keni jos luet tätä nii pidä huoli et tuut Aasianreissultas hengissä kotiin<3 ja tuo mulle kaikkee kivaa!

Niinkun sanoin niin loman jälkeen alkoi siis uusi jakso koulussa. Omat odotukset olivat melko korkeella tulevista kursseista sillä alkamassa oli ”Social Entrepreneurship”, ”Individual and Society”, ”Expression, Music and Drama (EMD)” ja ”Danish Culture and Communication (DCC)”.  Lähinnä odotin kahta viimeiseksi mainittua, enkä joutunut pettymään. EMD ja DCC aiheet on yhdistetty ja ryhmätyön ideana on luoda performanssi teemalla ”Who am I, and Who am I to become” joka esitetään muulle koululle lukukauden lopussa. Omalla tavallaan aika syvällinen ja ahistava teema mutta meijän ryhmä on niin mahtava että en malta odottaa että saadaan kaikki meidän mahtavat ideat toteutettua. Video on nähtävillä sitten joulukuun lopussa!

Shadow theater (eli varjoteatteria) dramatunnilla

Meigäläinen siinä raippa kädessä

Improvissatioharjoituksia naamareiden avulla, mä oon toi pitkätukkanen blondi ruskeessa neuleessa jos joku ei tunnista! Hauskaa oli :)

Myös Social Entrepreneurship – kurssi osoittautui mielenkiintoisammaksi kun nimi antaa ymmärtää sillä aiheena on perheväkivalta, prostituutio ja pedofilia. Rankkoja mutta mielenkiintoisia aiheita. Ryhmätyötä varten piti valita jokin näistä aiheista ja yhden ryhmäläisen kotimaa josta pitää esitelmä – mun ryhmä valitsi suomen ja perheväkivallan. Sanotaanko että jo on hyvinvointimaa kun yksi kolmesta naisesta kokee perheväkivaltaa jossain kohti elämänsä aikana ja n. vajaa 30 naista joutuu vuosittain miehensä/poikaystävänsä/ex-miehensä surmatuksi. Meille suomalaisille tämä on jo tuttua eivätkä uutiset kuten ”Isä surmasi kaksi pientä lasta ja äidin” enää yllätä. Muulle ryhmälleni (Tjeckiläinen, Belgialainen, Tanskalainen ja Meksikolainen) nämä tilastot tosin ovat aika shokeeraavia joten nyt on sitten Suomi saanut leiman ”perheväkivallan maa”. O ou...

Hmm mitäs muuta... Joo perus arki illat tyttöjen kanssa ja tietenkin illat Bobzissa on ollut viikkojen kohokohtia. Löydettiin siis muutama viikko sitten pieni baari nimeltään Bobz, joka on erittäin hyvin piilotettu. Bobzissa soi mun makuun oleva musiikki ja viikonloppusin on djt pyörittämässä levyjä ja syy miks Bobz on niin jemmassa on että paikka on laiton. Bobz on ollut todelinen pelastus mun viihde-elämään täällä Odensessa, ja vihdoinkin on päässyt tanssimaan musaa mistä itsekin nauttii... Harmi että löydettiin Bobz vasta niin myöhäsessä vaiheessa.

Eiköhän tässä nyt ole tarpeeksi lukemista tällä kertaa, päivittelen taas loppuviikosta ja kerron sitten meijän Köpiksenreissusta,  mun sunnuntain leivontatehtaasta sun muista mukavista kokemuksista ;)

Elämäni ensimmäinen itsetehty Sushi-kokemus Japanilaisen ystäväni Arein kanssa

Don't worry, be happy!

Jälleen on yli viikko kulunut sitten viime blogipäivityksen, ja niin paljon on kerennyt tapahtua että ei tiedä mistä alottaisi. Viime viikonloppu vietettiin erittäin kulinaarisissa merkeissä meidän luokan kekkereissä. Vuokrattiin perjantaiksi asuntolan musiikkitalo ja järkättiin kansainväliset ruokakekkerit, joiden ideana siis oli että kaikki valmistaisivat ja toisivat kekkerihin ruokaa omasta kotimaastaan. Minä ja Sanni tarjottiin tietenkin karjalanpiirakoita munavoin kera, ja ne menivät yllättävän hyvin kaupaksi. Jopa niin hyvin että seuraavalla viikolla japanilainen ystäväni Arei oli mun luona leipomassa karjiksia – eli nyt on suomalaista kulttuuria levitetty. Bileet olivat menestys kaikista luokan keskenäisistä vaikeuksista huolimatta ja yllättäen viimesenä pystyssä olivat taas meijän kuuden likan poppoo eli tjekit, belgialainen ja me suomalaiset.  Vuokratila ja sen siivous oli mun vastuulla mutta kiitos ihanien tyttöjeni lattioden moppaukestikin tuli dirty dancing show muiden lähdettyä.

Viikolla meillä ei ollut koulua ollenkaan vaan oltiin kaikki työharjottelussa eri lastentarhoissa. Itse olin 

luontotarhassa japanilaisen Arein kanssa, joka osottautui erittäin hyväksi ja mielenkiintoiseksi kokemukseksi. Viikon aikana päässä on pyörinyt erittäin suuria kysymyksiä tästä maailmasta ja voisin kirjottaa siitä vaikka kuinka paljon. En kuitenkaan täällä blogissa aio sen enempää syventyä siihen, mutta haluan kuitenkin julkaista pienen otteen raportistani ja antaa sen kertoa tarpeellisen. Ja pakko mainita että siellä lastentarhassa oli kanoja, vuohia, lampaita ja kaneja joita ne lapset hoitivat. Ekana päivänä mulle kerrottin että ”ens viikolla me teurastetaan kaikki elukat ja lapset saavat auttaa esim kuolleiden kanojen sulkien pois nyppimisessä, sitten me syödään ne elukat yhdessä. Ainakin lapset oppivat mistä ruoka tulee.” Aika rankaa. Päätin olla kertomatta että olen kasvissyöjä ;) Kokonaisuudessa viikko luontotarhassa oli aivan mahtava ja syksyinen ulkoilma joka päivä toi aivan uudenlaista energiaa tälle tytölle. Kyllä aurinko tekee ihmeitä.

The week in the kindergarten got me thinking about a alot of things. How our culturea, societies and countries determines who we are. In Denmark the kids ”have it all”. The kindergartens are like amusementparks for children filled with laughter, hugs, kisses, singing etc... In Denmark they think it’s good for the children to be outdoors and that the kids learn to take care of themselves and each other in a very early stage. The kids do not need to be observed all the time. They have a lot of space to play in, and they can escape adult presence if they want to. The kindergartens are huge, and there the kids can practically do what they want.  I think it’s at the same time fascinating and scary that this uncontrolled system works, or does it? Is this what we call organized chaos? It makes me wonder, why isn’t it like this everywhere in the world? What has or hasn’t happend that we are afraid of chaos, which some would say is a part of the childrens world. In Finland we have to build kindergartens behind walls over 2m high. The kids are not allowed to go out on the yard alone, because someone might take them. We have to have an eye on them constantly, and there is no place where children can play without adult present. We teach the children that they need us all the time, that they can not take care of each other or themselves. Well maybe this is true, if you have a group of 20 children between the age of 9 months to 6 years.  How is that good for anyone? In Japan they don’t think kids should be outside becouse of the rain. They say that the acid rain is poison and will make your hair fall off. There it’s not either seen as good to hug or kiss other peoples children and that you should keep yourself to yourself. I could go on forever with these thoughts and questions. It makes me wonder, when has the world become so fucked up, and why are we closing our eyes to it?

Me :)

Viikko erossa muista tytöistä herätti myös uudenlaisia tunteita ja ajatuksia, ja ensimmäistä kertaa tajusin että tietyistä ihimisistä täällä on jo tullut erittäin tärkeitä mulle. Jo tiistaina oli ikävä tyttöjä ja päädyttiinkin Pavlinan kanssa ekstempore humalareissulle asuntolan baariin. Keskiviikkona olo olikin sen mukainen mutta raikas ja aurinkoinen ulkoilma sekä ihanat ja energiset lapset saivat krapulankin häviämään. Torstaina Sanni kutsui meidän sen kämpille syömään ja juomaan viiniä, sekä purkamaan viikon agressiot sun muut huolet. Huomattiin kaikki kuinka ikävä toisiamme meillä oikeastaan oli ollut ja nautittiin yhteisestä illasta, sillä ensi viikolla kaikki lähtisivät lomalle. Perjantaina vietettiin taas iltaa mun luona ja päädyttiin taas Pavlinan kanssa asuntolan baariin halvan oluen perässä. Ilta osoittautui erittäin hauskaksi ja jatkot pidettiin mun kämpillä. Lauantaina krapula oli sanoin kuvaamaton, vaikka ei edes tullut juotua paljon. Onnksi darrapäivää ei tarvinnut viettää yksin sillä aamulla heräsin ja huomasin että kaikki (minä mukaan lukien) olivat sammuneet kämpilleni. Tiiän että ei kuulosta yhtään multa että sammun vieraiden vielä ollessa hereillä mutta viikon väsymys vei voiton. So no judging :) Kaiken lisäksi uusi kämppikseni muutti sisään lauantaina. Vähän hävetti kun sain itseni raahattua ulos huoneestani ja vastassa oli uus kämppis, sen äiti, isä, veli ja täti.  Darra jatkui lauantai yöhön saakka ja edellisen illan vieraat lähtivätkin vasta keskiyön aikaan omille kämpilleen kohtaamaan liskodiskot. Kyllä yhdessä vietetty krapula lähentää ja tuo myös mieleen hyviä muistoja mahtavista krapulapäivistä Markuntiellä tai Järvenpäässä Julian sohvalla/vessanpöntön äärellä. Ikävä on<3

Viime yön liskodiskosta selvittiin ja tänään oli taas kaunis aurinkoinen syyspäivä. Käytiin Tessan kanssa katsastamassa Bazar Fynen joka muistutti hälyttävän paljon venäjän mustaa markkinaa tai muuta vastaavaa. Mukaan tarttui mausteita, kasviksia, pähkinöitä ja kaikkea muuta eksoottista. Basaari reissun jälkeen vuorossa oli kämpän suursiivous ja pyykin pesu, ja illalla sauna Tessan kanssa. Nyt nautin belgialaista olutta saunanraikkaana putipuhtaassa ja raikkaassa huoneessani. Huomenna alkaa syysloma ja kaikki muut paitsi minä lähtevät tai on jo lähteny johnki reissuun. Moni meidän luokkalaisita lähtevät huomenna Helsinkiin viikoksi ja nyt jo jännittää kuulla mitä mieltä olivat. Itse aion omistaa viikon itselleni. Kerrankin on aikaa tutustua Odenseen kunnolla, viettää aikaa ulkona ja ottaa rennosta. En malta odottaa huomista aamua kun voin täysin krapulamattomana herätä ja nauttia aamuteeni rauhassa kylmässä syksyisessä aamuauringossa. 

Aurinkoa makkaroille!

Christianian porttien ulkopuolella

Taas on viikko vierähtäny viime päivityksistä ja paljon on kerenny tapahtua :) 

Haluasin alottaa kertomalla vähän enemmän meijän viime viikonlopun Christiania reissusta mutta edelleen tuntuu siltä että siihen ei löydy sanoja. Viime blogipäivitys kertoo kaiken tarvittavan ja kuten siinä myös lukee Christianiassa valokuvien ottaminen on kielletty joten ei tässä tapauksessa voi sanoa että kuva kertoo enemmän kun tuhat sanaa. Jääköön Christiania siis omaksi muistokseni. Sen verran voin kuitenkin sanoa että suosittelen siellä käymistä jos ikinä on siihen mahdollisuus. 

Kesti siis hetken selviytyä viime viikonlopun Christiania reissusta, ja aika samoissa tunnelmissa ollaan oltu siitä asti. Viikko on mennyt erittäin kesäisissä tunnelmissa ja on ollut täynnä aurinkoa, hyvää ruokaa ja viiniä sekä hyvää seuraa. Aurinko on paistanut kirkkaalta taivaalta koko viikon ja lämmintä ilmaa on riittänyt ympäri vuorokauden.

Alkuviikosta vietettiin Outdoor Education kurssin kanssa päivä Globussen-luontopäiväkodissa. Oli aika sanoinkuvamaton paikka, niin kuin myös koko konsepti luontopäiväkodista oli. Siellä viisvuotiaat lapset sai juosta ja leikkiä vapaasti luonnossa rannan tuntumassa ja kaikki lapset osas sytyttää nuotion, käyttää puukkoa vuolemiseen jne. Tunnelma oli ihan erilainen kun normi päiväkodissa, ja lapset olivat rentoja, kilttejä, kohteliaita, avuliata ja vaikutti nauttivan olostaan. Myös henkilökunta koostui pelkistä miehistä mikä oli uutta minulle. Täällä Tanskassa on kuulemma yleistä että näissä luontopäiväkodeissa on paljon miespuolisia eräjormia töissä. Jos Suomessa olisi vastaavanlaisia päiväkoteja lapsilla laittaisin lapseni (jos niitä olisi) mielelläni päiväkotiin, vaikka muuten ehkä vähän vastustan ideaa. Suomessa olisi niin paljon idyllisiä paikkoja tällaselle toiminnalle. Saa nähdä, ehkä musta ja Sannista tulee ensimmäiset luontotarhan perustajat Suomeen ;)

Muuten viikko on koulun kannalta ollu kiireinen ja lähinnä projektien toteuttamista ja viimeistelemistä. Oltiin mm keskiviikkona paikallisessa iltapäiväkerhossa toteuttamassa suunnittelemamme African workshop. En aio tästä sen yksityiskohtasemmin kertoa sillä tuskin muita kun tiimiläisiäni kiinnostaa mutta sen verran haluun sanoa että täällä kyllä panostetaan lapsiin ja lastenhoitoon. Iltapäiväkerhotkin on kun jotain huvipuistoja lapsille ja sekä lapset että työntekijän on ihan överi ilosia ja rentoja joka paikassa. Pisteet sille.

Mukavan kouluviikon lisäksi on ollut paljon actionia vapaa-ajalla. Torstaina vietettiin viini-iltaa Tessan luona josta osa lähti keskustaan bailaamaan ja Pavlina, Lenka ja minä jäätiin kotipihalle istumaan ja nauttimaan lämpimästä ”kesäyöstä”.  Perjanati ilta sujui saman porukan kans hyvän grilliruoan ja sangrian parissa. Eli Tessa Belgiasta, Bara, Pavlina ja Lenka Tjekeistä, sekä Sanni ja minä vallattiin yks asuntolan grilleistä ja vietettiinkin iltaa siinä pihalla melkeen aamuun asti. Meistä kuudesta tytöstä on jo tullut aika läheisiä, myös syystä että me kuulutaan niinhin luokan ”pahiksiin” eli äänekkäisiin ja suorapuheisiin tyyppeihin. Ollaan siis niitä harvoja jotka on tottunu ryhmätyöskentelyyn ja työskentelyyn ylipäätänsä ja ollaan myös tottuneita antamaan ryhmäläisille palautetta. Meijän luokkahan nimittäin koostuu pitkälti ihmisistä jotka on tottunu työskentelemään ainoastaan itseään varten, joten ryhmätyö on niitten mielestä ihan perseestä. Noin yks kolmasosa ei myöskään puhu englantia juuri ollenkaan joten kommunikaatio ryhmissä on aiheittanut aika paljon turhautumista ja agressioita, joita välillä on vaikea hallita. Onneks meillä kuitenkin on meidän karhukopla jotta edes joskus saa purettua agressiot johonkin, tällä kertaa sangrian ja hyvän ruoan parissa :) Onneksi  toivoa tällä alalla löytyy vielä Belgiasta, Tjekeistä ja Suomesta.

Sangriapullon tyhennettyä ja kaljojen loputtua suuntasimme kaikki kotiin sillä seuraavana päivänä oli tarkoitus lähteä pyöräretkelle Kertenminden kaupunkiin nauttimaan rannasta. Minähän tietenkin nukuin pommiin ja heräsin viis minuuttia ennen kun piti olla lähössä, eväät tekemättä ja kaikki hukassa.

Päästiin kuitenkin lähtemään melko aikataulussa ja saavuttiin Kertenmindeen kahden tunnin pyöräilyn jälkeen. Matkaa kertyi 25km lepposassa tahdissa ja maisemista nauttien.  Kertenminden kaupunki oli todella kaunis ja pieni kylä,vähän niin kun sekoitus vanhasta Porvoosta ja Hankoon ranta-alueista.  Nautittiin auringosta piknikin ääressä jonka jälkeen kerättiin rohkeutemme ja käytiin uimassa. Vesi oli varmaan noin 10-13 asteista, mutta eihän sitä ihan jokapäivä käy uimassa lokakuun ensimmäisenä päivänä. Märkänä ja kylmissämme haimme ehkä isoimmat ikinä näkemämme jäätelöt rannalla olleesta jätskikojusta. Vanhanajan vohvelissa oli kaksi isoa banana-split palleora, softista, vaahtokarkkismäigää ja hilloa. Eipä oo tehnyt mieli jäätelö sen koommin. Käytiin vielä kapunkikierroksella jonka jälkeen suunnattiin takaisin kotiin.

Meijän "karhukopla" :) Vasemmalta Tessa, Lenka, minä, Sanni, Pavllina ja Bara

 Päästyäni kotiin ja suihkuun huomasin että olin saanut rusketusrajat :D Enpä olisi uskonut että niitä enäää lokakuussa pääsee näkemään, varsinkaan täällä.  No anyway... ei siinä kerennyt muuta kun laittaa viinin jääkaappiin kun tytöt jo tulivat mun luokse viettämään iltaa.  Ja taas istuttiin melkeen aamuun asti, viimeisenä pystyssä vaihteeksi taas Pavlina, Lenka ja minä. Tänään oli olokin sen mukainen kunnes avasin oven ja huomasin ilokseni että taas oli tulossa lämmin ja aurinkoinen päivä. Aurinko antaa mulle niin paljon voimia ja energiaa että uskon että voisin elää pelkästään auringonvalolla :)

Bevar Christiania!

Welcome to Christiania

   Green light district

          Have fun

          Don't run

         No photos

    100% Enjoyment

               <3

Christiania du har mit hjerte.