Aurinkoa makkaroille!

Christianian porttien ulkopuolella

Taas on viikko vierähtäny viime päivityksistä ja paljon on kerenny tapahtua :) 

Haluasin alottaa kertomalla vähän enemmän meijän viime viikonlopun Christiania reissusta mutta edelleen tuntuu siltä että siihen ei löydy sanoja. Viime blogipäivitys kertoo kaiken tarvittavan ja kuten siinä myös lukee Christianiassa valokuvien ottaminen on kielletty joten ei tässä tapauksessa voi sanoa että kuva kertoo enemmän kun tuhat sanaa. Jääköön Christiania siis omaksi muistokseni. Sen verran voin kuitenkin sanoa että suosittelen siellä käymistä jos ikinä on siihen mahdollisuus. 

Kesti siis hetken selviytyä viime viikonlopun Christiania reissusta, ja aika samoissa tunnelmissa ollaan oltu siitä asti. Viikko on mennyt erittäin kesäisissä tunnelmissa ja on ollut täynnä aurinkoa, hyvää ruokaa ja viiniä sekä hyvää seuraa. Aurinko on paistanut kirkkaalta taivaalta koko viikon ja lämmintä ilmaa on riittänyt ympäri vuorokauden.

Alkuviikosta vietettiin Outdoor Education kurssin kanssa päivä Globussen-luontopäiväkodissa. Oli aika sanoinkuvamaton paikka, niin kuin myös koko konsepti luontopäiväkodista oli. Siellä viisvuotiaat lapset sai juosta ja leikkiä vapaasti luonnossa rannan tuntumassa ja kaikki lapset osas sytyttää nuotion, käyttää puukkoa vuolemiseen jne. Tunnelma oli ihan erilainen kun normi päiväkodissa, ja lapset olivat rentoja, kilttejä, kohteliaita, avuliata ja vaikutti nauttivan olostaan. Myös henkilökunta koostui pelkistä miehistä mikä oli uutta minulle. Täällä Tanskassa on kuulemma yleistä että näissä luontopäiväkodeissa on paljon miespuolisia eräjormia töissä. Jos Suomessa olisi vastaavanlaisia päiväkoteja lapsilla laittaisin lapseni (jos niitä olisi) mielelläni päiväkotiin, vaikka muuten ehkä vähän vastustan ideaa. Suomessa olisi niin paljon idyllisiä paikkoja tällaselle toiminnalle. Saa nähdä, ehkä musta ja Sannista tulee ensimmäiset luontotarhan perustajat Suomeen ;)

Muuten viikko on koulun kannalta ollu kiireinen ja lähinnä projektien toteuttamista ja viimeistelemistä. Oltiin mm keskiviikkona paikallisessa iltapäiväkerhossa toteuttamassa suunnittelemamme African workshop. En aio tästä sen yksityiskohtasemmin kertoa sillä tuskin muita kun tiimiläisiäni kiinnostaa mutta sen verran haluun sanoa että täällä kyllä panostetaan lapsiin ja lastenhoitoon. Iltapäiväkerhotkin on kun jotain huvipuistoja lapsille ja sekä lapset että työntekijän on ihan överi ilosia ja rentoja joka paikassa. Pisteet sille.

Mukavan kouluviikon lisäksi on ollut paljon actionia vapaa-ajalla. Torstaina vietettiin viini-iltaa Tessan luona josta osa lähti keskustaan bailaamaan ja Pavlina, Lenka ja minä jäätiin kotipihalle istumaan ja nauttimaan lämpimästä ”kesäyöstä”.  Perjanati ilta sujui saman porukan kans hyvän grilliruoan ja sangrian parissa. Eli Tessa Belgiasta, Bara, Pavlina ja Lenka Tjekeistä, sekä Sanni ja minä vallattiin yks asuntolan grilleistä ja vietettiinkin iltaa siinä pihalla melkeen aamuun asti. Meistä kuudesta tytöstä on jo tullut aika läheisiä, myös syystä että me kuulutaan niinhin luokan ”pahiksiin” eli äänekkäisiin ja suorapuheisiin tyyppeihin. Ollaan siis niitä harvoja jotka on tottunu ryhmätyöskentelyyn ja työskentelyyn ylipäätänsä ja ollaan myös tottuneita antamaan ryhmäläisille palautetta. Meijän luokkahan nimittäin koostuu pitkälti ihmisistä jotka on tottunu työskentelemään ainoastaan itseään varten, joten ryhmätyö on niitten mielestä ihan perseestä. Noin yks kolmasosa ei myöskään puhu englantia juuri ollenkaan joten kommunikaatio ryhmissä on aiheittanut aika paljon turhautumista ja agressioita, joita välillä on vaikea hallita. Onneks meillä kuitenkin on meidän karhukopla jotta edes joskus saa purettua agressiot johonkin, tällä kertaa sangrian ja hyvän ruoan parissa :) Onneksi  toivoa tällä alalla löytyy vielä Belgiasta, Tjekeistä ja Suomesta.

Sangriapullon tyhennettyä ja kaljojen loputtua suuntasimme kaikki kotiin sillä seuraavana päivänä oli tarkoitus lähteä pyöräretkelle Kertenminden kaupunkiin nauttimaan rannasta. Minähän tietenkin nukuin pommiin ja heräsin viis minuuttia ennen kun piti olla lähössä, eväät tekemättä ja kaikki hukassa.

Päästiin kuitenkin lähtemään melko aikataulussa ja saavuttiin Kertenmindeen kahden tunnin pyöräilyn jälkeen. Matkaa kertyi 25km lepposassa tahdissa ja maisemista nauttien.  Kertenminden kaupunki oli todella kaunis ja pieni kylä,vähän niin kun sekoitus vanhasta Porvoosta ja Hankoon ranta-alueista.  Nautittiin auringosta piknikin ääressä jonka jälkeen kerättiin rohkeutemme ja käytiin uimassa. Vesi oli varmaan noin 10-13 asteista, mutta eihän sitä ihan jokapäivä käy uimassa lokakuun ensimmäisenä päivänä. Märkänä ja kylmissämme haimme ehkä isoimmat ikinä näkemämme jäätelöt rannalla olleesta jätskikojusta. Vanhanajan vohvelissa oli kaksi isoa banana-split palleora, softista, vaahtokarkkismäigää ja hilloa. Eipä oo tehnyt mieli jäätelö sen koommin. Käytiin vielä kapunkikierroksella jonka jälkeen suunnattiin takaisin kotiin.

Meijän "karhukopla" :) Vasemmalta Tessa, Lenka, minä, Sanni, Pavllina ja Bara

 Päästyäni kotiin ja suihkuun huomasin että olin saanut rusketusrajat :D Enpä olisi uskonut että niitä enäää lokakuussa pääsee näkemään, varsinkaan täällä.  No anyway... ei siinä kerennyt muuta kun laittaa viinin jääkaappiin kun tytöt jo tulivat mun luokse viettämään iltaa.  Ja taas istuttiin melkeen aamuun asti, viimeisenä pystyssä vaihteeksi taas Pavlina, Lenka ja minä. Tänään oli olokin sen mukainen kunnes avasin oven ja huomasin ilokseni että taas oli tulossa lämmin ja aurinkoinen päivä. Aurinko antaa mulle niin paljon voimia ja energiaa että uskon että voisin elää pelkästään auringonvalolla :)