Taas jäi yks viikko taakse ja neljättä vedellään...Viime viikko olo tähän mennessä ehdottomasti mahtavin viikko täällä makkaroiden valtakunnassa! Ja makkarasta puheenollen sain vihdoinkin lisää oikeeta murkinaa kun ystäväni Sanni palasi takaisin viikonlopun Suomenreissultaan soijarouheet kainalossa. Heti maanantaina kutsuin sitten Sannin ja Pavlinan syömään kasvislasagnea jota olin himonnut jo monta viikkoa, odotin vain soijarouhetta<3 Tällä viikolla kerkesin myös ensimmäistä kertaa käydä kaupunkikierroksella ja viihdyttiinkin koko tiistai päivä kaupungilla Pavlinan kanssa, kunnes taas vaihteeks alkoi satamaan. Eipä sieltä oikeen mitään tarttunut mukaan sillä täällä ei paljon heräteostoksia tehdä meijän opiskelijabudjetilla joka on sama kun suomessa, vaikka hinnat on paljon korkeammalla. Mutta pakko sanoa että Odensen kaupunki on kyllä kaunis, eikä todellakaan vaikuta Tanskan kolmanneksi suurimmalta kaupungilta vaan enemmänkin pikku kylältä. Jopa "kerrostalotkin" on kauniita.
 |
Tietääks kukaan miks täällä on kaks
punastaukkoa liikennevaloissa,
mut vaan yks vihree?? |
 |
| Kirjaimmellisesti pullat uunissa ;) |
Alkuviikosta meillä oli koulussa taas Outdoor Education: Handicraft, Nature and Technology – kurssi, jossa tällä kertaa tutustuttiin Viikinkimeininkiin. Tehtiin viikinkileipää, harvinaisen erikoisella tavalla sillä saatiin hetkellisesti leikkiä odottavia äitejä.. taikinaa kohotettiin ihoa vasten paidan sisäpuolella joten siinä oli muilla oppilailla ihmettelemistä kun pörräiltiin kantinassa vatsat pullollaan – aika nopeeta toimintaa meiltä kansainvälisiltä hörhöiltä. Yritettin kans tehdä tulta joidenki ihme viikinkikivien ja tulentekovälineiden avulla. Valitettavasti tämä jäi kyllä monelle vain yritykseksi sillä ei niitä heiniä meinannu millään saada syttymään! Ite sain jopa kipinöitä aikaseks ja vähän savua mutta en ilmeisesti ollu tarpeeks nopee puhaltaa joten sekin pieni toivonkipinä sammu ja mä luovutin.
 |
Our teacher Leif and classmate Andreas
succeed in making fire |
 |
| The Viking-fire-making things |
 |
| Ayse, Pavlina, minä, Nina and Barbara |
 |
| Viikinkileipää odotellesa |
Health body and movement – kurssilla tanssittiin tällä kertaa fuksia ja opetettiin toisillemme leikkejä omasta kotimaastamme – en muuten ennen oo leikkiny tervapataa turkkilaiseen tyyliin, ja samalla vielä laulaen, turkiksi siis. Enkä myöskään miekkaillut vaahtomuovimiekoilla sääntönä että vaan perseelle saa lyödä. Tietenkin harjoittelimme myös akrobatiaa ja tasapainoiteltiin riikinkukon sulat nenänpäässä. Alkaa jo vähän mietityttää että onkohan sillä meijän opettajalla ihan kaikki murot kulhossa. Kaiken tän lisäks pelattiin lentopalloa ilmapalloilla ja tennistä softispalloilla. Onhan siis kaikki nämä aktiviteetit todella hyödyllisiä tapoja soveltaa lasten kanssa työskennellessä mutta ei niitä tarvitsisi harjoitella kaks tuntia. Ilmapallo-lentis ei kuitenkaan oo mitään kauhean nopeatempoista ja haastavaa jos nyt ei satu pelkäämään ilmapalloja.
Tylsän Educational Theory – täytteisen perjantaipäivän jälkeen poljin puoliunisena kotiin ja meinasin kupsahtaa siihen paikkaan – ainakin heräsin. Asun siis asuntolan kapakan vieressä jossa tänään oli tiedossa ”Roasted Pig Party”. Siinä baarin ulkopuolella joku ukkeli paisteli kokonaista sikaa!! En edes ensin tajunnut että sika oli aito joten menin sitten lähemmäs kattelemaan. Just ku pääsin siihen holleille nii tää äijä alkaa leikkaa sen sian päätä irti – HYI! Meinas kyllä oksennus lentää, mut onneks kerkesin ottaa valokuvan siinä oksennusta pidellessä.
 |
| Andreas poikansa ja kaverinsa kanssa |
Illalla oli vuorossa BBQ – Garden Party tanskalaisen Andreaksen luona. Andreas on siis meijän luokan ”isukki” sillä Andreas on 37-vuotias pienen pojan isä jolla on maailman ihanin vaimo, ja mikä myös illalla selvisi – maailman ihanin talo ja puutarha. En ollut ennen käynyt Andreaksella joten tiesin vain että kyse olisi pienestä talosta jossain keskustan kupeessa. Lähettin Pavlinan, Baran, Lenkan ja Sannin kanssa polkemaan Andreasta kohti – muut tulivat yllättäen eri matkaa niin kuin aina. Kun saavuttiin perille menimme kaikki aivan sanattomiksi. Talo oli aivan keskustan laidalla mutta kun pääsi porteista sisään olisi yhtä hyvin voinut olla maalla, tai jossain sadussa. Andreaksella oli ihan älyttömän pieni ja söpö talo, upea iso puutarha ja joki joka virtasi talon terassin alapuolella. Auringonkukatkin oli niin isoja että Andreaksen kaksivuotias poika näytti siltä että olisi pitänyt sateenvarjoa kädessään kun seisoi kukan alla.
Koko päivän saimme nauttia auringonpaisteesta kirkkaalta taivaalta ja ensimmäistä kertaa täällä Tanskassa viini maistui hyvälle ja oli raukea ja hyvä olo. Suurin osa meidän luokkalaisista saapuivat paikalle myöhemmin, niin kun myös Andreaksen ”lapsuudenystävät” jonka kanssa Andreas oli kasvanut. Ihemttelimme oman aikamme miten Andreaksen kaikki ystävät näyttävät niin nuorilta (vaikka ei Andreas itsekään päivää yli 30vuotiaalta näytä) kunnes meille selvisi että suurin osa heistä oli jotain parikymmpisiä. Tietenkin heräsi kysymys että miten niin ”lapsuudenystävät” ku jäbä on ollu 17vee ku moni näistä muista on syntyny. Mitä me muut emme tienneet oli että Andreas oli varttunut 14km Odensesta sijaitsevassa hippikommuunissa jossa ruoka tehtiin avotulella ja paskalla käytiin metsässä. Aika huikeeta. Illan aikana paljastuikin erinäisiä hippipiirteitä sekä nuorilla että vanhoilla äijillä ja ilta meni lepposin merkein. Grillailtiin, syötiin, juotiin viiniä, juteltiin etc.. niinkun perus illanistujaisissa mut ehkä vähän enemmän hippityyliin. Auringon laskiessa ja ilman lämpötilan laskiessa n. +6 asteeseen välyilimme kynttilöiden ääressä lammasvilttien alla, ja viimeiset muutamat tunnit meni jammailten eri soittimilla – hilpeissä tunnelmissa.
Taas jäi yks viikko taakse ja neljättä vedellään...Viime viikko olo tähän mennessä ehdottomasti mahtavin viikko täällä makkaroiden valtakunnassa! Ja makkarasta puheenollen sain vihdoinkin lisää oikeeta murkinaa kun ystäväni Sanni palasi takaisin viikonlopun Suomenreissultaan soijarouheet kainalossa. Heti maanantaina kutsuin sitten Sannin ja Pavlinan syömään kasvislasagnea jota olin himonnut jo monta viikkoa, odotin vain soijarouhetta<3 Tällä viikolla kerkesin myös ensimmäistä kertaa käydä kaupunkikierroksella ja viihdyttiinkin koko tiistai päivä kaupungilla Pavlinan kanssa, kunnes taas vaihteeks alkoi satamaan. Eipä sieltä oikeen mitään tarttunut mukaan sillä täällä ei paljon heräteostoksia tehdä meijän opiskelijabudjetilla joka on sama kun suomessa, vaikka hinnat on paljon korkeammalla. Mutta pakko sanoa että Odensen kaupunki on kyllä kaunis, eikä todellakaan vaikuta Tanskan kolmanneksi suurimmalta kaupungilta vaan enemmänkin pikku kylältä. Jopa "kerrostalotkin" on kauniita.
Health body and movement – kurssilla tanssittiin tällä kertaa fuksia ja opetettiin toisillemme leikkejä omasta kotimaastamme – en muuten ennen oo leikkiny tervapataa turkkilaiseen tyyliin, ja samalla vielä laulaen, turkiksi siis. Enkä myöskään miekkaillut vaahtomuovimiekoilla sääntönä että vaan perseelle saa lyödä. Tietenkin harjoittelimme myös akrobatiaa ja tasapainoiteltiin riikinkukon sulat nenänpäässä. Alkaa jo vähän mietityttää että onkohan sillä meijän opettajalla ihan kaikki murot kulhossa. Kaiken tän lisäks pelattiin lentopalloa ilmapalloilla ja tennistä softispalloilla. Onhan siis kaikki nämä aktiviteetit todella hyödyllisiä tapoja soveltaa lasten kanssa työskennellessä mutta ei niitä tarvitsisi harjoitella kaks tuntia. Ilmapallo-lentis ei kuitenkaan oo mitään kauhean nopeatempoista ja haastavaa jos nyt ei satu pelkäämään ilmapalloja.
Koko päivän saimme nauttia auringonpaisteesta kirkkaalta taivaalta ja ensimmäistä kertaa täällä Tanskassa viini maistui hyvälle ja oli raukea ja hyvä olo. Suurin osa meidän luokkalaisista saapuivat paikalle myöhemmin, niin kun myös Andreaksen ”lapsuudenystävät” jonka kanssa Andreas oli kasvanut. Ihemttelimme oman aikamme miten Andreaksen kaikki ystävät näyttävät niin nuorilta (vaikka ei Andreas itsekään päivää yli 30vuotiaalta näytä) kunnes meille selvisi että suurin osa heistä oli jotain parikymmpisiä. Tietenkin heräsi kysymys että miten niin ”lapsuudenystävät” ku jäbä on ollu 17vee ku moni näistä muista on syntyny. Mitä me muut emme tienneet oli että Andreas oli varttunut 14km Odensesta sijaitsevassa hippikommuunissa jossa ruoka tehtiin avotulella ja paskalla käytiin metsässä. Aika huikeeta. Illan aikana paljastuikin erinäisiä hippipiirteitä sekä nuorilla että vanhoilla äijillä ja ilta meni lepposin merkein. Grillailtiin, syötiin, juotiin viiniä, juteltiin etc.. niinkun perus illanistujaisissa mut ehkä vähän enemmän hippityyliin. Auringon laskiessa ja ilman lämpötilan laskiessa n. +6 asteeseen välyilimme kynttilöiden ääressä lammasvilttien alla, ja viimeiset muutamat tunnit meni jammailten eri soittimilla – hilpeissä tunnelmissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti