Don't worry, be happy!

Jälleen on yli viikko kulunut sitten viime blogipäivityksen, ja niin paljon on kerennyt tapahtua että ei tiedä mistä alottaisi. Viime viikonloppu vietettiin erittäin kulinaarisissa merkeissä meidän luokan kekkereissä. Vuokrattiin perjantaiksi asuntolan musiikkitalo ja järkättiin kansainväliset ruokakekkerit, joiden ideana siis oli että kaikki valmistaisivat ja toisivat kekkerihin ruokaa omasta kotimaastaan. Minä ja Sanni tarjottiin tietenkin karjalanpiirakoita munavoin kera, ja ne menivät yllättävän hyvin kaupaksi. Jopa niin hyvin että seuraavalla viikolla japanilainen ystäväni Arei oli mun luona leipomassa karjiksia – eli nyt on suomalaista kulttuuria levitetty. Bileet olivat menestys kaikista luokan keskenäisistä vaikeuksista huolimatta ja yllättäen viimesenä pystyssä olivat taas meijän kuuden likan poppoo eli tjekit, belgialainen ja me suomalaiset.  Vuokratila ja sen siivous oli mun vastuulla mutta kiitos ihanien tyttöjeni lattioden moppaukestikin tuli dirty dancing show muiden lähdettyä.

Viikolla meillä ei ollut koulua ollenkaan vaan oltiin kaikki työharjottelussa eri lastentarhoissa. Itse olin 

luontotarhassa japanilaisen Arein kanssa, joka osottautui erittäin hyväksi ja mielenkiintoiseksi kokemukseksi. Viikon aikana päässä on pyörinyt erittäin suuria kysymyksiä tästä maailmasta ja voisin kirjottaa siitä vaikka kuinka paljon. En kuitenkaan täällä blogissa aio sen enempää syventyä siihen, mutta haluan kuitenkin julkaista pienen otteen raportistani ja antaa sen kertoa tarpeellisen. Ja pakko mainita että siellä lastentarhassa oli kanoja, vuohia, lampaita ja kaneja joita ne lapset hoitivat. Ekana päivänä mulle kerrottin että ”ens viikolla me teurastetaan kaikki elukat ja lapset saavat auttaa esim kuolleiden kanojen sulkien pois nyppimisessä, sitten me syödään ne elukat yhdessä. Ainakin lapset oppivat mistä ruoka tulee.” Aika rankaa. Päätin olla kertomatta että olen kasvissyöjä ;) Kokonaisuudessa viikko luontotarhassa oli aivan mahtava ja syksyinen ulkoilma joka päivä toi aivan uudenlaista energiaa tälle tytölle. Kyllä aurinko tekee ihmeitä.

The week in the kindergarten got me thinking about a alot of things. How our culturea, societies and countries determines who we are. In Denmark the kids ”have it all”. The kindergartens are like amusementparks for children filled with laughter, hugs, kisses, singing etc... In Denmark they think it’s good for the children to be outdoors and that the kids learn to take care of themselves and each other in a very early stage. The kids do not need to be observed all the time. They have a lot of space to play in, and they can escape adult presence if they want to. The kindergartens are huge, and there the kids can practically do what they want.  I think it’s at the same time fascinating and scary that this uncontrolled system works, or does it? Is this what we call organized chaos? It makes me wonder, why isn’t it like this everywhere in the world? What has or hasn’t happend that we are afraid of chaos, which some would say is a part of the childrens world. In Finland we have to build kindergartens behind walls over 2m high. The kids are not allowed to go out on the yard alone, because someone might take them. We have to have an eye on them constantly, and there is no place where children can play without adult present. We teach the children that they need us all the time, that they can not take care of each other or themselves. Well maybe this is true, if you have a group of 20 children between the age of 9 months to 6 years.  How is that good for anyone? In Japan they don’t think kids should be outside becouse of the rain. They say that the acid rain is poison and will make your hair fall off. There it’s not either seen as good to hug or kiss other peoples children and that you should keep yourself to yourself. I could go on forever with these thoughts and questions. It makes me wonder, when has the world become so fucked up, and why are we closing our eyes to it?

Me :)

Viikko erossa muista tytöistä herätti myös uudenlaisia tunteita ja ajatuksia, ja ensimmäistä kertaa tajusin että tietyistä ihimisistä täällä on jo tullut erittäin tärkeitä mulle. Jo tiistaina oli ikävä tyttöjä ja päädyttiinkin Pavlinan kanssa ekstempore humalareissulle asuntolan baariin. Keskiviikkona olo olikin sen mukainen mutta raikas ja aurinkoinen ulkoilma sekä ihanat ja energiset lapset saivat krapulankin häviämään. Torstaina Sanni kutsui meidän sen kämpille syömään ja juomaan viiniä, sekä purkamaan viikon agressiot sun muut huolet. Huomattiin kaikki kuinka ikävä toisiamme meillä oikeastaan oli ollut ja nautittiin yhteisestä illasta, sillä ensi viikolla kaikki lähtisivät lomalle. Perjantaina vietettiin taas iltaa mun luona ja päädyttiin taas Pavlinan kanssa asuntolan baariin halvan oluen perässä. Ilta osoittautui erittäin hauskaksi ja jatkot pidettiin mun kämpillä. Lauantaina krapula oli sanoin kuvaamaton, vaikka ei edes tullut juotua paljon. Onnksi darrapäivää ei tarvinnut viettää yksin sillä aamulla heräsin ja huomasin että kaikki (minä mukaan lukien) olivat sammuneet kämpilleni. Tiiän että ei kuulosta yhtään multa että sammun vieraiden vielä ollessa hereillä mutta viikon väsymys vei voiton. So no judging :) Kaiken lisäksi uusi kämppikseni muutti sisään lauantaina. Vähän hävetti kun sain itseni raahattua ulos huoneestani ja vastassa oli uus kämppis, sen äiti, isä, veli ja täti.  Darra jatkui lauantai yöhön saakka ja edellisen illan vieraat lähtivätkin vasta keskiyön aikaan omille kämpilleen kohtaamaan liskodiskot. Kyllä yhdessä vietetty krapula lähentää ja tuo myös mieleen hyviä muistoja mahtavista krapulapäivistä Markuntiellä tai Järvenpäässä Julian sohvalla/vessanpöntön äärellä. Ikävä on<3

Viime yön liskodiskosta selvittiin ja tänään oli taas kaunis aurinkoinen syyspäivä. Käytiin Tessan kanssa katsastamassa Bazar Fynen joka muistutti hälyttävän paljon venäjän mustaa markkinaa tai muuta vastaavaa. Mukaan tarttui mausteita, kasviksia, pähkinöitä ja kaikkea muuta eksoottista. Basaari reissun jälkeen vuorossa oli kämpän suursiivous ja pyykin pesu, ja illalla sauna Tessan kanssa. Nyt nautin belgialaista olutta saunanraikkaana putipuhtaassa ja raikkaassa huoneessani. Huomenna alkaa syysloma ja kaikki muut paitsi minä lähtevät tai on jo lähteny johnki reissuun. Moni meidän luokkalaisita lähtevät huomenna Helsinkiin viikoksi ja nyt jo jännittää kuulla mitä mieltä olivat. Itse aion omistaa viikon itselleni. Kerrankin on aikaa tutustua Odenseen kunnolla, viettää aikaa ulkona ja ottaa rennosta. En malta odottaa huomista aamua kun voin täysin krapulamattomana herätä ja nauttia aamuteeni rauhassa kylmässä syksyisessä aamuauringossa. 

Aurinkoa makkaroille!

Christianian porttien ulkopuolella

Taas on viikko vierähtäny viime päivityksistä ja paljon on kerenny tapahtua :) 

Haluasin alottaa kertomalla vähän enemmän meijän viime viikonlopun Christiania reissusta mutta edelleen tuntuu siltä että siihen ei löydy sanoja. Viime blogipäivitys kertoo kaiken tarvittavan ja kuten siinä myös lukee Christianiassa valokuvien ottaminen on kielletty joten ei tässä tapauksessa voi sanoa että kuva kertoo enemmän kun tuhat sanaa. Jääköön Christiania siis omaksi muistokseni. Sen verran voin kuitenkin sanoa että suosittelen siellä käymistä jos ikinä on siihen mahdollisuus. 

Kesti siis hetken selviytyä viime viikonlopun Christiania reissusta, ja aika samoissa tunnelmissa ollaan oltu siitä asti. Viikko on mennyt erittäin kesäisissä tunnelmissa ja on ollut täynnä aurinkoa, hyvää ruokaa ja viiniä sekä hyvää seuraa. Aurinko on paistanut kirkkaalta taivaalta koko viikon ja lämmintä ilmaa on riittänyt ympäri vuorokauden.

Alkuviikosta vietettiin Outdoor Education kurssin kanssa päivä Globussen-luontopäiväkodissa. Oli aika sanoinkuvamaton paikka, niin kuin myös koko konsepti luontopäiväkodista oli. Siellä viisvuotiaat lapset sai juosta ja leikkiä vapaasti luonnossa rannan tuntumassa ja kaikki lapset osas sytyttää nuotion, käyttää puukkoa vuolemiseen jne. Tunnelma oli ihan erilainen kun normi päiväkodissa, ja lapset olivat rentoja, kilttejä, kohteliaita, avuliata ja vaikutti nauttivan olostaan. Myös henkilökunta koostui pelkistä miehistä mikä oli uutta minulle. Täällä Tanskassa on kuulemma yleistä että näissä luontopäiväkodeissa on paljon miespuolisia eräjormia töissä. Jos Suomessa olisi vastaavanlaisia päiväkoteja lapsilla laittaisin lapseni (jos niitä olisi) mielelläni päiväkotiin, vaikka muuten ehkä vähän vastustan ideaa. Suomessa olisi niin paljon idyllisiä paikkoja tällaselle toiminnalle. Saa nähdä, ehkä musta ja Sannista tulee ensimmäiset luontotarhan perustajat Suomeen ;)

Muuten viikko on koulun kannalta ollu kiireinen ja lähinnä projektien toteuttamista ja viimeistelemistä. Oltiin mm keskiviikkona paikallisessa iltapäiväkerhossa toteuttamassa suunnittelemamme African workshop. En aio tästä sen yksityiskohtasemmin kertoa sillä tuskin muita kun tiimiläisiäni kiinnostaa mutta sen verran haluun sanoa että täällä kyllä panostetaan lapsiin ja lastenhoitoon. Iltapäiväkerhotkin on kun jotain huvipuistoja lapsille ja sekä lapset että työntekijän on ihan överi ilosia ja rentoja joka paikassa. Pisteet sille.

Mukavan kouluviikon lisäksi on ollut paljon actionia vapaa-ajalla. Torstaina vietettiin viini-iltaa Tessan luona josta osa lähti keskustaan bailaamaan ja Pavlina, Lenka ja minä jäätiin kotipihalle istumaan ja nauttimaan lämpimästä ”kesäyöstä”.  Perjanati ilta sujui saman porukan kans hyvän grilliruoan ja sangrian parissa. Eli Tessa Belgiasta, Bara, Pavlina ja Lenka Tjekeistä, sekä Sanni ja minä vallattiin yks asuntolan grilleistä ja vietettiinkin iltaa siinä pihalla melkeen aamuun asti. Meistä kuudesta tytöstä on jo tullut aika läheisiä, myös syystä että me kuulutaan niinhin luokan ”pahiksiin” eli äänekkäisiin ja suorapuheisiin tyyppeihin. Ollaan siis niitä harvoja jotka on tottunu ryhmätyöskentelyyn ja työskentelyyn ylipäätänsä ja ollaan myös tottuneita antamaan ryhmäläisille palautetta. Meijän luokkahan nimittäin koostuu pitkälti ihmisistä jotka on tottunu työskentelemään ainoastaan itseään varten, joten ryhmätyö on niitten mielestä ihan perseestä. Noin yks kolmasosa ei myöskään puhu englantia juuri ollenkaan joten kommunikaatio ryhmissä on aiheittanut aika paljon turhautumista ja agressioita, joita välillä on vaikea hallita. Onneks meillä kuitenkin on meidän karhukopla jotta edes joskus saa purettua agressiot johonkin, tällä kertaa sangrian ja hyvän ruoan parissa :) Onneksi  toivoa tällä alalla löytyy vielä Belgiasta, Tjekeistä ja Suomesta.

Sangriapullon tyhennettyä ja kaljojen loputtua suuntasimme kaikki kotiin sillä seuraavana päivänä oli tarkoitus lähteä pyöräretkelle Kertenminden kaupunkiin nauttimaan rannasta. Minähän tietenkin nukuin pommiin ja heräsin viis minuuttia ennen kun piti olla lähössä, eväät tekemättä ja kaikki hukassa.

Päästiin kuitenkin lähtemään melko aikataulussa ja saavuttiin Kertenmindeen kahden tunnin pyöräilyn jälkeen. Matkaa kertyi 25km lepposassa tahdissa ja maisemista nauttien.  Kertenminden kaupunki oli todella kaunis ja pieni kylä,vähän niin kun sekoitus vanhasta Porvoosta ja Hankoon ranta-alueista.  Nautittiin auringosta piknikin ääressä jonka jälkeen kerättiin rohkeutemme ja käytiin uimassa. Vesi oli varmaan noin 10-13 asteista, mutta eihän sitä ihan jokapäivä käy uimassa lokakuun ensimmäisenä päivänä. Märkänä ja kylmissämme haimme ehkä isoimmat ikinä näkemämme jäätelöt rannalla olleesta jätskikojusta. Vanhanajan vohvelissa oli kaksi isoa banana-split palleora, softista, vaahtokarkkismäigää ja hilloa. Eipä oo tehnyt mieli jäätelö sen koommin. Käytiin vielä kapunkikierroksella jonka jälkeen suunnattiin takaisin kotiin.

Meijän "karhukopla" :) Vasemmalta Tessa, Lenka, minä, Sanni, Pavllina ja Bara

 Päästyäni kotiin ja suihkuun huomasin että olin saanut rusketusrajat :D Enpä olisi uskonut että niitä enäää lokakuussa pääsee näkemään, varsinkaan täällä.  No anyway... ei siinä kerennyt muuta kun laittaa viinin jääkaappiin kun tytöt jo tulivat mun luokse viettämään iltaa.  Ja taas istuttiin melkeen aamuun asti, viimeisenä pystyssä vaihteeksi taas Pavlina, Lenka ja minä. Tänään oli olokin sen mukainen kunnes avasin oven ja huomasin ilokseni että taas oli tulossa lämmin ja aurinkoinen päivä. Aurinko antaa mulle niin paljon voimia ja energiaa että uskon että voisin elää pelkästään auringonvalolla :)

Bevar Christiania!

Welcome to Christiania

   Green light district

          Have fun

          Don't run

         No photos

    100% Enjoyment

               <3

Christiania du har mit hjerte.

Hän haluu huussin, hän haluu kasvimaan, hän haluu lampaan, hän haluu lammashaan...

Mun lempparikuva :) aika taiteellinen sanoisin.

Alkuviikko on vierähtänyt taas eriskummallisissa merkeissä. Health, body and movement-kurssilla opittiin taas ihan uusia ulottuvuuksia voimistelun ja akrobatian merkeissä ja saatiin myös testailla kaiken näköisiä sirkusvempeleitä! Oon ihan über innostunu kaikista sirkusleluista ja niitä on niin paljon erilaisia! :)

Viereisessä kuvassa demonstroin miten noustaan seisomaan yks jalka tuolin selkänojalle ja yks istuinpaikalle ja siitä kaadutaan eteenpäin ja laskeudutaan telemark asentoon - Tadaaa!! Lapsiystävällistä akrobatiaa johon kakki pystyvät muiden avulla :)

Tänään lähettiin kyseisen kurssin professorin kans tutustumaan Haver til Maver – projektiin, suomennettuna puutarhasta vatsaan. Projekti perustuu ideaan opettaa lapsille mistä ruoka tulee, miten se kasvatetaan ja miten siitä tehdään terveellistä ruokaa. Kyseessä oli siis ihan hillittömän kokonen puutarha ihan Odensen siirtolapuutarhan kupeessa, minne koululaiset olivat istuttaneet kaikkea kurpitsoista papuihin. Vierailumme aikana tutustuimme projektin perustajiin, poimimme kasviksia ja saimme osallistua ruoanlaittoon – menu koostui tulisesta hokai-kurpitsakeitosta ruohosipulin, krutonkien ja paahdettujen kurpitsansiemenien kera. Namnam :)

Pakko sanoa että tässä on jo pidemmän aikaa ollu kauheesti puhetta omasta puutarhasta, ja viimeaikoina haaveet on vaan kasvanu entisestään. Ennen kesää innostuin tosta puutarhaideasta jo niin paljon että istutettiin Turun kämppisten kans perunoita, porkkanoita, retiisejä, salaattia ja paljon erilaisia yrttejä meidän parvekkeelle muuttolaatikoihin – melko urbaania puutarhanhoitoa sanoisin. Kesällä innostuin vielä enemmän kun oltiin Miron kanssa Juuassa ja siellä sai poimia perunat suoraan kattilaan ja ripotella tuoreet luomutillit päälle. Siitä asti oon päättäny että mä haluan oman kasvimaan, ja haluun sen heti. Viime- ja tälläviikolla haaveet omasta puutarhasta on alkanu muuttua enemmänkin jo pakkomielteiseksi joten pitäis varmaan muuttaa Suomessa johonki siirtolapuutarhaan, sellaseen pieneen söpöön mökkiin jonka edessä olisi pieni kasvimaa. Siellä voisin sit viljellä ihan mitä haluaisin ja talvella voisin esim rakentaa lumilinnan puutarhan tilalle.

Juttujen perusteella olis vissiin aika mennä nukkumaan :)  Vielä on kuitenkin yli puolet viikosta edessä ja tekemistä riittää. Tällä viikolla tullaan työskentelemään paljon meijän Outdoor Education – projekteilla joista ehkä kerron sit jossain vaiheessa, ja viikonloppuna olis tarkotus läteä Kööpenhaminaan ”vapaakaupunki” Christianian 40-vuotis kinkereihin ;) Palailen taas fiksuimmissa mielentiloissa. Nyt unten maille ja nostalgioimaan Jukka pojan kans ...hän haluu huussin, hän haluu kasvimaan....

Samba reggae soi ja makkaroita sataa

Oli kyllä taas niin erilainen sunnuntai päivä että pakko kertoa! Koko homma lähti siitä että meijän koulun musiikinopettaja jota me ei ikinä ennen oltu tavattu pamahti sisään meijän luokkaan viime viikon perjantaina, kertoakseen että mikäli me halutaan me voidaan tulla soittamaan stomp-tyylistä samba-reggaeta sunnuntai aamupäivästä H.C Andersen Maratonin aikana – saisimme myös ilmaisen lounaan. Siinä sitten opeteltiin rytmit ja rummutukset noin vartissa ja eikun sunnuntaina rummuttamaan. Opiskelijoita kun ollaan ilmainen lounas kelpaa aina, joten me muutamat aktiiviset opiskelijat heräsimme aikasin sunnuntai aamuna ja poljimme kaatosateessa läheiselle stadikalle josta maratonin oli tarkoitus lähteä. Pystytettiin rummut ja releet keskelle liikenneympyrää ja siinä sitten kannustettiin maratonjuoksijoita viis tuntia kaatosateessa, sambareggaen tahtiin. Huolimatta siitä että olimme aivan litimärkiä ja kylmissämme koko päivän oli ihan älyttömän hauskaa ja piristettiin myös monia juoksijoita. Korvauksena tästä panostuksesta saimme siis ”ilmaisen lounaan” eli meille oli tilattu pari isoa sämpylää per naama. Yllättäen oli kuitenkin taas niin että vaihtoehtoina oli kana- paahtopaisti- tai kinkkujuustosämpylä, joten me kasvissyöjät saimme nähdä nälkää. Tää on niin nähty juttu, ei siis oo välilä mikä tilaisuus tai tapahtuma on kyseessä niin harvemmin on mitään lihatonta vaihtoehtoo. Kaupassakin kaikkiin take away-ruokiin niin kun esim kolmioleipiin sun muihin tungetaan sitä makkaraa! Tanskassa on varmaan enemmän makkaraoita kun ihmisiä.

Sateen vuoksi ei löydy kauheesti todistusaineistoa tästä fiaskosta mutta pieni videoklippi saatiin päivän lopuksi kun sade lakkasi noin puoleksi tunniksi...Kuvanauha ei tietenkään pysty tallentamaan ihan kaikkea - pakko siis sanoo että paikan päällä meininki oli olosuhteisiin nähden aivan huikea! Enjoy...

Helmiä ja sikoja viime viikolta

 Taas jäi yks viikko taakse ja neljättä vedellään...Viime viikko olo tähän mennessä ehdottomasti mahtavin viikko täällä makkaroiden valtakunnassa! Ja makkarasta puheenollen sain vihdoinkin lisää oikeeta murkinaa kun ystäväni Sanni palasi takaisin viikonlopun Suomenreissultaan soijarouheet kainalossa. Heti maanantaina kutsuin sitten Sannin ja Pavlinan syömään kasvislasagnea jota olin himonnut jo monta viikkoa, odotin vain soijarouhetta<3 Tällä viikolla kerkesin myös ensimmäistä kertaa käydä kaupunkikierroksella ja viihdyttiinkin koko tiistai päivä kaupungilla Pavlinan kanssa, kunnes taas vaihteeks alkoi satamaan. Eipä sieltä oikeen mitään tarttunut mukaan sillä täällä ei paljon heräteostoksia tehdä meijän opiskelijabudjetilla joka on sama kun suomessa, vaikka hinnat on paljon korkeammalla. Mutta pakko sanoa että Odensen kaupunki on kyllä kaunis, eikä todellakaan vaikuta Tanskan kolmanneksi suurimmalta kaupungilta vaan enemmänkin pikku kylältä. Jopa "kerrostalotkin" on kauniita.

Tietääks kukaan miks täällä on kaks
punastaukkoa liikennevaloissa,
mut vaan yks vihree??

Kirjaimmellisesti pullat uunissa ;)

 Alkuviikosta meillä oli koulussa taas Outdoor Education: Handicraft, Nature and Technology – kurssi, jossa tällä kertaa tutustuttiin Viikinkimeininkiin. Tehtiin viikinkileipää, harvinaisen erikoisella tavalla sillä saatiin hetkellisesti leikkiä odottavia äitejä.. taikinaa kohotettiin ihoa vasten paidan sisäpuolella joten siinä oli muilla oppilailla ihmettelemistä kun pörräiltiin kantinassa vatsat pullollaan – aika nopeeta toimintaa meiltä kansainvälisiltä hörhöiltä. Yritettin kans tehdä tulta joidenki ihme viikinkikivien ja tulentekovälineiden avulla. Valitettavasti tämä jäi kyllä monelle vain yritykseksi sillä ei niitä heiniä meinannu millään saada syttymään! Ite sain jopa kipinöitä aikaseks ja vähän savua mutta en ilmeisesti ollu tarpeeks nopee puhaltaa joten sekin pieni toivonkipinä sammu ja mä luovutin.

Our teacher Leif and classmate Andreas
succeed in making fire

The Viking-fire-making things

Ayse, Pavlina, minä, Nina and Barbara

Viikinkileipää odotellesa

Health body and movement – kurssilla tanssittiin tällä kertaa fuksia ja opetettiin toisillemme leikkejä omasta kotimaastamme – en muuten ennen oo leikkiny tervapataa turkkilaiseen tyyliin, ja samalla vielä laulaen, turkiksi siis. Enkä myöskään miekkaillut vaahtomuovimiekoilla sääntönä että vaan perseelle saa lyödä. Tietenkin harjoittelimme myös akrobatiaa ja tasapainoiteltiin riikinkukon sulat nenänpäässä. Alkaa jo vähän mietityttää että onkohan sillä meijän opettajalla ihan kaikki murot kulhossa. Kaiken tän lisäks pelattiin lentopalloa ilmapalloilla ja tennistä softispalloilla. Onhan siis kaikki nämä aktiviteetit todella hyödyllisiä tapoja soveltaa lasten kanssa työskennellessä mutta ei niitä tarvitsisi harjoitella kaks tuntia. Ilmapallo-lentis ei kuitenkaan oo mitään kauhean nopeatempoista ja haastavaa jos nyt ei satu pelkäämään ilmapalloja.

Tylsän Educational Theory – täytteisen perjantaipäivän jälkeen poljin puoliunisena kotiin ja meinasin kupsahtaa siihen paikkaan – ainakin heräsin. Asun siis asuntolan kapakan vieressä jossa tänään oli tiedossa ”Roasted Pig Party”. Siinä baarin ulkopuolella joku ukkeli paisteli kokonaista sikaa!! En edes ensin tajunnut että sika oli aito joten menin sitten lähemmäs kattelemaan. Just ku pääsin siihen holleille nii tää äijä alkaa leikkaa sen sian päätä irti – HYI! Meinas kyllä oksennus lentää, mut onneks kerkesin ottaa valokuvan siinä oksennusta pidellessä. 

Andreas poikansa ja kaverinsa kanssa

Illalla oli vuorossa BBQ – Garden Party tanskalaisen Andreaksen luona. Andreas on siis meijän luokan ”isukki” sillä Andreas on 37-vuotias pienen pojan isä jolla on maailman ihanin vaimo, ja mikä myös illalla selvisi – maailman ihanin talo ja puutarha. En ollut ennen käynyt Andreaksella joten tiesin vain että kyse olisi pienestä talosta jossain keskustan kupeessa. Lähettin Pavlinan, Baran, Lenkan ja Sannin kanssa polkemaan Andreasta kohti – muut tulivat yllättäen eri matkaa niin kuin aina. Kun saavuttiin perille menimme kaikki aivan sanattomiksi. Talo oli aivan keskustan laidalla mutta kun pääsi porteista sisään olisi yhtä hyvin voinut olla maalla, tai jossain sadussa. Andreaksella oli ihan älyttömän pieni ja söpö talo, upea iso puutarha ja joki joka virtasi talon terassin alapuolella. Auringonkukatkin oli niin isoja että Andreaksen kaksivuotias poika näytti siltä että olisi pitänyt sateenvarjoa kädessään kun seisoi kukan alla.

Koko päivän saimme nauttia auringonpaisteesta kirkkaalta taivaalta ja ensimmäistä kertaa täällä Tanskassa viini maistui hyvälle ja oli raukea ja hyvä olo. Suurin osa meidän luokkalaisista saapuivat paikalle myöhemmin, niin kun myös Andreaksen ”lapsuudenystävät” jonka kanssa Andreas oli kasvanut. Ihemttelimme oman aikamme miten Andreaksen kaikki ystävät näyttävät niin nuorilta (vaikka ei Andreas itsekään päivää yli 30vuotiaalta näytä) kunnes meille selvisi että suurin osa heistä oli jotain parikymmpisiä. Tietenkin heräsi kysymys että miten niin ”lapsuudenystävät” ku jäbä on ollu 17vee ku moni näistä muista on syntyny. Mitä me muut emme tienneet oli että Andreas oli varttunut 14km Odensesta sijaitsevassa hippikommuunissa jossa ruoka tehtiin avotulella ja paskalla käytiin metsässä. Aika huikeeta. Illan aikana paljastuikin erinäisiä hippipiirteitä sekä nuorilla että vanhoilla äijillä ja ilta meni lepposin merkein. Grillailtiin, syötiin, juotiin viiniä, juteltiin etc.. niinkun perus illanistujaisissa mut ehkä vähän enemmän hippityyliin. Auringon laskiessa ja ilman lämpötilan laskiessa n. +6 asteeseen välyilimme kynttilöiden ääressä lammasvilttien alla, ja viimeiset muutamat tunnit meni jammailten eri soittimilla – hilpeissä tunnelmissa.